askartelupaskartelutuunaajakirppishörhö eikä mikkään sellanen, joka
ei oo tehny vinyylistä kulhoa - näin jossain blogissa mua opetettiin.
Jokos arvaatte mitä tuleman pitää?
Noh, eilen kävin siis kirpparilla ja tässä löytöni (oon huomannu että moni postaa blogissaan aina kirpparilöytönsäkin tuoreeltaan - ite oon ollu tällaseen aivan liian laiska. En tiedä viitsinkö jatkossakaan niitä tänne postailla mut kerta se on aina tää ensimmäinen - ja viimeinenkin jos niikseen tulee):
 |
| jumalavita. Ei tää suostu kääntämään tätä. Olkoot siis näin. | | |
|
Pienempi huivi euron, isompi kolme. Isompi ainakin mun mielestä hintansa väärti (pienempi ihan vaan siksi ku likka on vinkunut moista jo kesästä). Vinyylit oli korista jossa kaikki maksoi 50 senttiä - ja mää valitsin tietty noi jossa on kaks levyä samassa - en oo ekaa kertaa pappia kyydissä vaimitensenytmeni ;)
PANNU. Maksoi kympin. On kuin sitä ei olis koskaan käytetty. Paitsi tänään, ku pesin sen ja pihautin ihka ekat pannusumpit tässä ihka omassa kodissa. Kyllä oonkin näppärä (kiitokset lukuisille ohjeidenantajille naamakirjassa).
No sit siitä vinyylistä tuli tällanen
ja noi kapulat sitte tietty siihen kulhoon
Kulhon tekoa oon oikeestaan miettinyt jo aika kauan mut en oo uskaltanu lähteä moiseen kun taloudessa asuu eräs joka arvostaa noita läpysköitä...noh, sanotaanko vaikka että aika lailla. Tämänkin nyt tein kun ukko oli puuhastelemassa omia rojektejaan työpaikalla...kiero nainen. Vinyylikulhoja on tehty mm.
täällä ,
täällä, ja
täältäkin löytyy ohje...joten omaperäisyydestä mua ei voi syyttää.
Edit: Mää laitoin uunin tasalämmöllä 150:een, ikkunat auki ja liesituulettimen täysille hurraamaan. Otin uunipellin, jolle asettelin kukkaruukun ylösalaisin; sille asettelin vinyylin. Annoin olla uunissa ehkä 7 minsaa. Kun otin kulhon uunista sormikkailla meinasin vähän muokata kulhon muotoja mut sitte totesin sen olevan just hyvä noin. Annoin jäähtyä ja täytin kapuloilla.
Niin joo, ihan viimeisimmän sykäyksen kulhon toteutukseen antoi tämä joulupukilta saatu kulho/alusta mikälie jonka tänään asettelin (uudelleensijoitetun) olohuoneen pöydälle:
Ovat sitte niin mukavan saman muotoisia että. Ai ku silimä leppää. Vielä ku ne kapulat löytäis aina tiensä tuonne kulhoon...
Seuraavassa postauksessa kertonen siitä miten nojatuoli päätyi tuohon kohtaan huonetta...kaikkihan alkoi tietysti siitä kun muutama viikko sitten kierrätyskeskuksessa bongasin aivan ihanan ruokapöydän - jota en ennen tapaamistamme edes tiennyt kaipaavani. Tästä tapaamisesta alkoikin melkoinen lumipalloefekti. Mut siitä lissää tuonnempana.
Leppoisaa lauantain jatkoa toivotellen,
Lara
...niin ja siis oikeestihan mun pitäis lukea kirjaa Morenosta, in english...mut hienosti mää karttelen kirjaa - PITTÄÄHÄN MUNKIN JOSSAIN OLLA HYVÄ!
