Liitutaulu-avainnaulakko

Vielä hetki tätä vuotta! 

Aargh, saatan lopettaa koko bloggaamisen hyvin lyhyeen; en ole ihan paras ottamaan vastaan kaikenlaisia muutoksia joita nyttenkin minulle bloggerin muodossa tarjotaan. No, jospa tästä nyt kuitenkin saisi jonkinlaisen postauksen aikaiseksi...

Eli tässäpä siis toinen joululahjoista, joka lähti uuteen kotiinsa eilen. Lahjan saajilla on eteisessään näitä Pentikin sydän-koukkuja naulakoina ja viimeksi heillä käydessään sain idean tehdä heille samaan sarjaan sopivan avaintaulun. 

Mulla oli jo valmiiksi tuollainen kehys, jonka joskus ostin kirpparilta. Pentikin sydämiäkin (keltaisia!) ostin pussillisen samaiselta kirpparilta (joskus pari vuotta sitten) - ajattelin että kyllä niille vielä joku paikka löytyy ja löytyikin! Liitutaulumaalia oli varastossa (mulla on suunnitelmissa ollut maalata lasten vaatekaapin ovet sillä mutta toistaiseksi on jäänyt suunnitteluasteelle) sekä tauluosan ukko sahaili jostain vanhasta melamiinipinnotetusta kalustelevystä (joka on peräisin alakerrana pesutiloista jossa nyt rempataan). Taulukoukut ja shakkinappulat piti ostaa kaupasta (en onnistunut löytämään shakkia kirpparilta, möh).

Juu elikäs ekaks maalasin sydämen ja kehykset mustalla mattaspreillä pariin otteeseen, jonka jälkeen vielä valkoisella mattaspreillä. Kuivunut sydän hiottiin hiekkapaperilla kuluneen näköiseksi. Meinasin hioa kehyksetkin mutta sitten katsoin että kulunut sydän näkyy paremmin täysin valkoista ja mustaa vasten. Shakkinappulat oli ruskeat joten nekin saivat mustan pinnan spreillä (spreimaali on muuten aivan mahtava keksintö, luulenpa että pian pitää keksiä uusi maalattava kohde)! Sitten sahailtiin levy oikeaan kokoon ja maalattiin liitutaulumaalilla muutamaan otteeseen. Seuraavaksi ruuvattiin ja liimattiin nupit paikoilleen, sekä tauluosa kiinni kehykseen. Vielä viimeisenä nakuteltiin ne taulukoukut taakse että taulun saa ripustettua. Annoin lisäksi pari liitua mukaan - tauluunhan voi kirjoittaa ihanan uuden tervehdyksen rakkaalle vaikka joka päivä - taikka ihan vaan MUISTA AVAIN! ;)

Toivottavasti taulun omistajat tykkäävät - aluksi tosi helpolta vaikuttanut idea olikin toteutukseltaan vähän isotöisempi mutta onneksi mulla on tää kotitonttu joka sitten avitti vaikeimmissa paikoissa..iso kiitos myös hänelle <3

 

Oikein idearikasta vuotta 2012 kaikille! 

Ps. kesällä eka Pentikin sydän sai uuden kodin meiän leikkimökin seinältä tällaisessa naulakossa - vielä mulla on näitä pussissa muutama jäljellä, ideoita otetaan vastaan...

Korvistaulu

Heipsistä,

olen tässä parin tunnin ajan tapellut bloggerin kanssa ja koska en kertakaikkiaan onnistu lisäämään kuva-arvoituksen toista ratkaisu-kuvaa päädyin bloggaamaan tästä, jo kesällä tehdystä korvistaulusta.

Harrastan Tiimarin ale-koreja ja sieltäpä joskus vuosi sitten löysinkin pari taulua, joiden päälle oli pingotettu juutti?säkki?kangasta. Olen myös tuskaillut roikkukorvisten kanssa, joille eii tuntunut löytyvän sopivaa paikkaa - kuka niitä nyt jostain laatikosta muistaisi korviinsa ripustaa?

Sain sitten idean tehdä tästä juuttitaulusta korvakorutaulun. Kankaaksi päätyi yksi vanhoista lempparipaidoistani, joka valitettavasti oli vuosien saatossa "kutistunut"...ja taisi se vähän rikkinäinenkin olla. Hihatkin siinä oli sellaset ihanat räyhelöiset...eli ihan hyvillä mielin annoin sille uuden elämän. Ensin leikkelin kankaan sopivan kokoiseksi jonka jälkeen laitoin niittipyssyn laulamaan - simplé! Juuttikangas sai jäädä paikoilleen; sen ja tämän keinokuituisen kankaan kombinaatio on sopivan jämäkkä pitämään korut taulussa nätisti. Tämä taulu kaunistaa nyt vessaamme, josta korut myös löytyvät useimmin korviin :)

Ainiin, veljentyttö ihastui tähän joten tein sitten myöhemmin hänellekin samanlaisen toisesta taulusta, kangastakin oli vielä juuri toiseen tällaiseen. Hihoista vois keksiä jotain hauskaa joskus myöhemmin myös!

Kunhan Blogger taas suostuu leikkimään mun kanssa niin kerron tuosta edellisestä postauksesta...

Kuva-arvoitus / tiiseri

Ehtoota,

joulu se meni ja joulupukki valkoparta vanha ukki epäonnistui pahanpäiväisesti parissa joululahjatoimituksessaan...tälläkin hetkellä pukin tonttu nakuttelee ja porailee jotain pajassaan, tarpeistonaan kuvassa näkyvät. Mitähän ihmettä tonttu siellä oikein nikkaroi?? :)

Sytykeruusuista aatonaatonaattoa!

Joulu on jo ovella...

Tänä vuonna otin ihan hullun haasteen itselleni ja päätin tehdä joululahjoja (no siis alunperin ajatus oli että KAIKKI lahjat) ystäville ja sukulaisille: hullu siksi että mulla ei ole a) aikaa eikä b) taitoa (tai on molempia mutta väärissä paikoissa)...em. syystä pari rakkainta ihmistä joutuu odottamaan joululahjojaan yli joulun, saatte ne sitten joskus joulun jälkeen....viimeistään ensi jouluksi! Nämä sytykeruusut kuitenkin olivat jopa minun taidoilleni armolliset ja kun tekemään ryhtyi näitä syntyi pienessä ajassa iso kasa. Ihan ykkösihminen kelle näitä halusin tehdä on rakas serkkuni joka on erähenkinen kuten minäkin - ja kun näitä syntyi vino pino niin näitä sai muutkin (joko erähenkiset tahi tulisijan omaavat) läheiset. Kynttillänpätkiähän mulla oli jo entuudestaan joten nyt piti vaan hommata munakennoja.

Tässä kuvia syntyvaiheista, eli ihan alkuun revin
munakennoista tuollaiset kupit, reunaa kupilla 1-2cm. Kaikki kennot eivät kelvanneetkaan (nimimerkillä syötiin-sitte-luomumunia-pari-viikkoa-ihan-urakalla-että-emäntä-pääsee-askartelemaan - ainoastaan todetaksemme että luomumunakennon kupit ovat liian suuria ja moderneja, niistä ei synny tuollaista kuppia...). Tässä vierellä toinen vaihe eli otetaan 20-30 cm pituinen suikale kennoa ja rullataan, vapautetaan se kupin sisälle.


Sen jälkeen tehdään vielä nuo terälehdet - tässä tosiaan ihan ensimmäisiä terälehtisiä, viimeisimmät olivat jo aikalailla kauniimpia...mut nehän poltetaan jokatapauksessa niin mitäs niitten ulkonäöllä niin väliä ;) Terälehtiä pitää laittaa niin paljon että pysyvät paikoillaan eli ruusu pysyy hyvin koossa.




Taddaa: tässä siis laatikollinen ruusuja, aikaa kului
ehkä parikolme tuntia, töllöä/nettiä selaillessa...ja sitten se jännin vaihe eli steariiniin dippaaminen. Täältä suoraan lainattu ohje kuuluu siis näin: "Laita kattilaan vettä(noin kolmasosa kattilasta) ja kynttilänpätkiä. Kuumenna hellalla kunnes kynttilänpätkät ovat sulaneet. Poista joukosta kynttilöiden sydänlangat(ei sormin!) Nosta kattila pois hellalta ettei ylikuumene. Ota ruususta kiinni grillipihdeillä tai vastaavilla ja kasta se ylösalaisin sulaan steariiniin. Nosta ruusu sitten heti oikeinpäin ja laske leivinpaperin päälle jäähtymään. Kasta jäähtynyt ruusu vielä uudestaan steariiniin. Jos haluat, voit ottaa lusikalla lisää steariiniä ja valuttaa sitä ruusun päälle/sisään. Odota että ruusut ovat kokonaan jäähtyneet ennen kuin alat siirtelemään niitä mihinkään."


Itse olin ohjetta lukiessani jokseenkin epäluuloinen - siis että vettä? Ja steariinia?? Ei mikään haudehommeli??? Mutta päätin luottaa ohjeeseen (insinöörin epäillessä vieressä) ja kyl se vaan toimi, ihan ihmeellinen homma! Sitten kun kaikki ruusut oli dipattu jätin vaan kattilan jäähtymään. Kun seos oli jäähtynyt oli jähmettynyt steariini veden pinnalla jolloin kaadoin vaan veden pois ja jätin steariinin odottelemaan seuraavaa käyttöä - näppärää! Ja tässäpä kuva valmiista sytykeruusuista (tein myös vihreitä jotka unohdin kuvata, höh).

Kyllä tuli hyvä mieli kun näitä teki. Toivottavasti myös saajat tykkäävät.
Kaunista, rauhallista, maukasta ja ennenkaikkea stressitöntä joulua kaikille!

ps. joko blogger tilttaa tai sitten mää ite, ei meinaa teksti asettua kauniisti sivulle - mut jospa siitä silti sais selkoo. Pahoitteluni siis mahdollisista minusta riippumattomista kielioppivihreistä, eritoten näitä asioita viilaaville sukulaisilleni ;)

Edit 31.12.2011: luin juuri erään blogistin epäonnesta ruusujen kanssa; hän oli nimittäin pakannut ruusut liian nopeasti lahjarasiaan ja ruusut oli sitten homeessa kun paketti avattiin...mulla nää lojui pari päivää pöydällä jonka jälkeen vielä (ainakin) viikon kannettomassa rasiassa joten mulla kävi hyvä tuuri eikä menneet pilalle. Muistakaa antaa siis kuivua kunnolla ennenkuin paketoitte tiiviisti! :)