Rock the metal!

Kevät tuntuu olevan kiireistä aikaa. Blogille ei meinaa löytyä aikaa eikä innostusta. Aika menee tiiviisti kesäteatterin <klik> parissa.
Nyt oli kuitenkin "pakko" saada jotain aikaiseksi, kerhot kun lähestyvät loppuaan ja ohjaajia haluamme muistaa. Olen tässä(kin) vastarannan kiiski, enkä halua a) ostaa mitään b) tyytyä korttiin/kukkiin vaan tehdä jotain omilla käsillä ja mitä vanhemmaksi tenavat kasvaa, HEIDÄN käsillä ;)
Tytär on jo pitemmän aikaa keräillyt pihalla "jalokiviä". Mulla taas on edelleen sormusaihioita sekä epoksiliimaa (kiitos sisko neuvosta!)...siitä se ajatus sitten lähti!

Kivet alunperin tyttären keräämät...

...ja yhdessä veikan kanssa sitten valitsivat kantajilleen sopivat kivet :)

 Kun liimaa tuli sekoitettua taas yli tarpeiden tein samalla muutaman ylimääräisen 

sormuksen, sekä korvakoruja.

kivi ku kivi ;)

järkyttävää kuvata omaa korvaa!! mut tykkään koruista silti

Tällaisia epämääräisiä myttyjä niistä sitten tuli kun koitin keksiä mahdollisimman ekologisen pakkaustavan. Nyytit ei oo kovin kauniita, mutta onneks sisältö on. 

IHANAA KEVÄTTÄ KAIKILLE, KESÄ TULEE! :)

KEVÄT!

Olen niin onnellinen tästä blogin uudesta ilmeestä että (täyte)postaan tässä ihan nyt vain silkasta ilosta :) Energistä ja hauskaa viikonloppua kaikille!

Ps. en ole unohtanut tätä Magdaleenan haastetta - olen vain odottanut sopivaa hetkeä jolloin istahtaa asian äärelle...mut mikäs kiire tässä, valmiissa maailmassa! :)

Kiukkupussin iLiivi

Sainpa männä vuonna mielestäni parhaan lahjaidean ikinä omalle ukkokullalle. Hänellä on iPad ollut jo jonkin aikaa, mutta vempaimelle ei ole minkäänlaista suojusta kun reissuun lähdetään. Joten penkomaan vanhoja vaatekasoja.

Sisäpussukkaan otin palasen vanhaa (kirkkaanvihreää!) karvavuorikangasta sekä kauluspaidan hihat (paidan muut osat ovat kovaa vauhtia, kröhm, muuntautumassa joksikin uudeksi...) ja päällisen tein vanhasta liivistä, joka ei oikeasta koostaan huolimatta sitten minulle istunutkaan (tähän väliin pakko mainostaa Kierrätyskeskuksen "pussi"päiviä eli saa haalia pussillisen vaatetta täyteen ja koko homma maksaa kolme euroa - olen pussilöytöinä kantanut kotiin paaaaljon hyvää uudelleenkäytettävää trikoovaatetta, tämä liivi oli kerran pussissa myös).  

 Tekovaiheessa en kuvia räpsinyt, sillä tämä työ oli sarjassamme HAMMASTAPURRENPRKLVAIKKALÄPIHARMAANKIVEN...miten VOIKAAN olla niin vaikea hahmottaa mihin mikäkin sauma laitetaan?! Jos nyt tekisin samanlaisen pussukan tekisin mitä todennäköisimmin kaikki samat virheet kuin tämän prototyypinkin kanssa ;)

Tein siis pussukkaa loka-marraskuussa ja juuri ennen miehen synttäreitä joulukuun alussa totesin että hermoja kannattaa säästellä vielä edessä olevaa joululahjapajaa ajatellenkin - joten jätin pussukan suosiolla odottamaan parempaa hetkeä. Tämä hetki koitti nyt pari viikkoa sitten ja istuessani alas kaikessa rauhassa tätä viimeistelemään pussukka olikin parissa tunnissa valmis. 

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty vai miten se oli.

Annoin pussukan miehelle pari kk myöhässä ja hän hämmentyneenä kiitteli lahjasta - hämmentyneenä siksi, että oli juuri EDELLISENÄ päivänä tilannut iPadilleen suojuksen jostain nettilafkasta. Ai että rouva oli tyytyväinen. Vähän vaan kiukutti. Muutaman tovin ajattelin etten viitsi edes koko pussukkaa tänne blogata koska sehän on nyt täysin turha, mutta kiukku lientyi juurikin tänä pääsiäisenä kun reissussa ollessamme huomasin että kiinalainen suoja-ihme oli jäänyt kotiin ja rakkaudella (ja kiukulla :D ) tekemäni pussukka oli päässyt reissuun mukaan. Syvä huokaus.  

HAUSKAA PÄÄSIÄISTÄ :)

ps. tänään Bloggerkaan ei halunnu leikkii mun kaa. Johtuuks se otsikosta? Vai onks muillakin ongelmia? Pyh, ja pah. Huoh. Olkoon siis näin :)

Ystävät ja luovuuden kiintiö

blogi on ollut hiljainen.
Olen tullut siihen tulokseen, että ihmisellä (tai ainakin mulla ;) ) on tietty määrä luovuutta käytettävissä, jonkinlainen kiintiö. Joulupajan jälkeinen elämä on mennyt tiiviisti teatterimaailman syövereissä, joten aikaa eikä edes INTOA ole ollut puuhastella mitään luovaa käsillä. Uusin Ihana-lehti kuitenkin innosti askartelemaan helmikuussa läjän ystävänpäiväkortteja ja tässä niistä muutama kuva...idea oli siksikin kiva että näitä voi tehdä yhdessä lasten kanssa - tarvikkeina vain aaltopahvi, maalarinteippi, askartelumaali ja papereita ja kartonkeja:

"Mummo on mun ystävä!" "Mamma on mun ystävä!" "Vaari on mun ystävä!" "Vaari on mun ystävä!" "Mellu on mun ystävä!" "Kaisa-Leena on mun ystävä!" "Aatu on mun ystävä!" "Jasmin on mun ystävä!" "Max on mun ystävä!" "Kukka-Maaria on mun ystävä!" ....jne. aika monen monta kertaa. Siispä siis tällainen kasa kortteja...

aaltopahvia kulkeutuu tähän taloon vanhojen vinyylien ympärillä postitse...

Nyt on Laulavan Hotellin laulut laulettu ja katse suuntaa kohti pääsiäisen näytelmää sekä kesäteatteria. Unohtamatta tarinateatterikeikkoja ja tarinateatteriohjaajaopintoja. Katsotaan miten paljon tänne kertyy juttua matkan varrella. HAUSKAA KEVÄTTÄ! :)

...ja joulu 2012 osa kaksi :)

Edellisen postauksen villapaidasta syntyi muutakin kuin pohjalliset: 

Saksiessani vihreää villapaitaa "auki" havahduin että hihoistahan saa säärystimet! Säärystinten koko on sen verran reilu, että kuvittelisin näitten menevän ulkokengän (ja housunlahkeen) päälle. Alareunassa pykäpistohuolittelu, yläreunassa pitsinauha sekä koristeena muutama nappi. Nämä tein veljentytölle, toivottavasti tulevat käyttöön. Ja jos ei tule, niin saa lähettää paluupostissa mulle takas, sen verran näihin ihastuin... ;) 

Rakkaudella tehty <3

9-kuukautiselle pojalle tein hernepussit: 

Kankaat trikootilkkuja. Ajattelin että näistä olisi iloa sekä lahjansaajalle kuin parivuotiaalle isosiskolleenkin: meillä ainakin hernepussit on olleet käytössä monta vuotta...vaikka itse ehkä ajattelenkin tällaisten olevan tylsät lapset kyllä keksivät näille mitä ihmeellisimpiä käyttötarkoituksia leikkeihinsä! Toivottavasti vaan ompeleet kestävät ;)

Tässä vielä joulutervehdykseni linnuille: 

Ensin kaurat, auringonkukansiemenet ja pähkinät ruukkuihin joissa "sydän"lanka

Siementen päälle sulatettu kookosrasva ja koko komeus pakkaseen...

ja tadaa, valmis siemenkello puussa. Olisin niin kovin mieluusti ottanut "in action"-kuvan näistä mutta jostain syystä meidän nirppanokkatirppuset ei oo koskenutkaan näihin?! Jos joku osaisi kertoa mulle miksi, niin olisin erittäin kiitollinen. Alunperin innostuksen näihin löysin täältä.

Tällaisia lahjuksia jouluna 2012. Katsotaan mitä seuraavana. 

Toivon kaikille oikein innostavaa ja onnellista vuotta 2013!  

Joulu 2012, osa 1

 
Tänä jouluna tein suurimman osan lahjoista itse, kuten aikaisempinakin vuosina...viime vuodesta oppineena (?!) en kuitenkaan mennyt oman mukavuusalueen ulkopuolelle (paljoakaan) joten pysyttelin ompelukoneen ja saumurin ääressä nikkaroinnin sijaan...mutta kyllähän mää silti sain hyvät univelat itselleni järkättyä kun nämäkään ei ihan itsestään valmistunut. Lahjojen suunnittelussa painopisteenä oli kierrätys.

Tässä vain murto-osa paketeista - postituskiireistä johtuen ei ehtinyt kaikkea edes kuvata!

Kuten aikaisemmin syksyllä jo suunnittelin, kauratyynyt olivat tämän joulun "hitti". Tein niitä yhteensä seitsemän, kankaat mm. edesmenneitten isovanhempieni kotoa (muistelin nähneeni kuosin parikymmentä vuotta sitten mamman ja pappan makuuhuoneen ikkunoissa, korjatkaa jos olen väärässä?), siipan vanhoista verhoista, vanhasta lakanasta jne.

Näitä kengänpohjallisia piti tekemäni oikein urakalla mutta ne osoittautuivatkin haasteellisemmiksi kuin ohje antoi ymmärtää: pohjalliset on helppo leikellä jos on mallipohjallinen jonka kanssa pohjallista saksii. Paperikaavan kanssa homma oli vähän ankeaa. Ostin siis syksyllä kirpparilta pari villapaitaa (arvatkaa muuten miten monta "villapaitaa" kävin läpi - myyjän hintalapussa kun lukee villapaita ja pesulappu osoittaa että villaa on tyyliin 20% langoista....murrr...) ja huovutin ne koneessa. Sitten vaan leikkelin. Nämä olis voinut pykäpistoin huolitella reunoista mutta kun en ollut koosta täysin 100-varma niin tein varuiksi vähän reilummat, pystyy sitten halutessaan leikkaamaan pienemmiksi. Saajat kävivät vierailulla välipäivinä ja kiittelivät lämpimiksi! :)

Tässä vielä rommiluumut jotka vein aatonaattona serkkusen taloon...nimikoin tuotteen ihan itse sen kummemmin osaamatta ranskaa (tai mitähän kieltä tuo eniten muistuttaisikaan) ;) Koemaistelin joulun aikaan pariin otteeseen luumuja kotosalla vaniljajätskin kera ja kuten (välipäivänä herkkua maistanut) ystäväni totesi, hyvää on jos sattuu tykkäämään rommin mausta...

Tässäpä siis otos tämän vuotisista lahjoista - osa kaksi ilmestyy heti kun saan aikaiseksi!