Ystävät ja luovuuden kiintiö

blogi on ollut hiljainen.
Olen tullut siihen tulokseen, että ihmisellä (tai ainakin mulla ;) ) on tietty määrä luovuutta käytettävissä, jonkinlainen kiintiö. Joulupajan jälkeinen elämä on mennyt tiiviisti teatterimaailman syövereissä, joten aikaa eikä edes INTOA ole ollut puuhastella mitään luovaa käsillä. Uusin Ihana-lehti kuitenkin innosti askartelemaan helmikuussa läjän ystävänpäiväkortteja ja tässä niistä muutama kuva...idea oli siksikin kiva että näitä voi tehdä yhdessä lasten kanssa - tarvikkeina vain aaltopahvi, maalarinteippi, askartelumaali ja papereita ja kartonkeja:

"Mummo on mun ystävä!" "Mamma on mun ystävä!" "Vaari on mun ystävä!" "Vaari on mun ystävä!" "Mellu on mun ystävä!" "Kaisa-Leena on mun ystävä!" "Aatu on mun ystävä!" "Jasmin on mun ystävä!" "Max on mun ystävä!" "Kukka-Maaria on mun ystävä!" ....jne. aika monen monta kertaa. Siispä siis tällainen kasa kortteja...

aaltopahvia kulkeutuu tähän taloon vanhojen vinyylien ympärillä postitse...

Nyt on Laulavan Hotellin laulut laulettu ja katse suuntaa kohti pääsiäisen näytelmää sekä kesäteatteria. Unohtamatta tarinateatterikeikkoja ja tarinateatteriohjaajaopintoja. Katsotaan miten paljon tänne kertyy juttua matkan varrella. HAUSKAA KEVÄTTÄ! :)