Kiukkupussin iLiivi

Sainpa männä vuonna mielestäni parhaan lahjaidean ikinä omalle ukkokullalle. Hänellä on iPad ollut jo jonkin aikaa, mutta vempaimelle ei ole minkäänlaista suojusta kun reissuun lähdetään. Joten penkomaan vanhoja vaatekasoja.

Sisäpussukkaan otin palasen vanhaa (kirkkaanvihreää!) karvavuorikangasta sekä kauluspaidan hihat (paidan muut osat ovat kovaa vauhtia, kröhm, muuntautumassa joksikin uudeksi...) ja päällisen tein vanhasta liivistä, joka ei oikeasta koostaan huolimatta sitten minulle istunutkaan (tähän väliin pakko mainostaa Kierrätyskeskuksen "pussi"päiviä eli saa haalia pussillisen vaatetta täyteen ja koko homma maksaa kolme euroa - olen pussilöytöinä kantanut kotiin paaaaljon hyvää uudelleenkäytettävää trikoovaatetta, tämä liivi oli kerran pussissa myös).  

 Tekovaiheessa en kuvia räpsinyt, sillä tämä työ oli sarjassamme HAMMASTAPURRENPRKLVAIKKALÄPIHARMAANKIVEN...miten VOIKAAN olla niin vaikea hahmottaa mihin mikäkin sauma laitetaan?! Jos nyt tekisin samanlaisen pussukan tekisin mitä todennäköisimmin kaikki samat virheet kuin tämän prototyypinkin kanssa ;)

Tein siis pussukkaa loka-marraskuussa ja juuri ennen miehen synttäreitä joulukuun alussa totesin että hermoja kannattaa säästellä vielä edessä olevaa joululahjapajaa ajatellenkin - joten jätin pussukan suosiolla odottamaan parempaa hetkeä. Tämä hetki koitti nyt pari viikkoa sitten ja istuessani alas kaikessa rauhassa tätä viimeistelemään pussukka olikin parissa tunnissa valmis. 

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty vai miten se oli.

Annoin pussukan miehelle pari kk myöhässä ja hän hämmentyneenä kiitteli lahjasta - hämmentyneenä siksi, että oli juuri EDELLISENÄ päivänä tilannut iPadilleen suojuksen jostain nettilafkasta. Ai että rouva oli tyytyväinen. Vähän vaan kiukutti. Muutaman tovin ajattelin etten viitsi edes koko pussukkaa tänne blogata koska sehän on nyt täysin turha, mutta kiukku lientyi juurikin tänä pääsiäisenä kun reissussa ollessamme huomasin että kiinalainen suoja-ihme oli jäänyt kotiin ja rakkaudella (ja kiukulla :D ) tekemäni pussukka oli päässyt reissuun mukaan. Syvä huokaus.  

HAUSKAA PÄÄSIÄISTÄ :)

ps. tänään Bloggerkaan ei halunnu leikkii mun kaa. Johtuuks se otsikosta? Vai onks muillakin ongelmia? Pyh, ja pah. Huoh. Olkoon siis näin :)

Ystävät ja luovuuden kiintiö

blogi on ollut hiljainen.
Olen tullut siihen tulokseen, että ihmisellä (tai ainakin mulla ;) ) on tietty määrä luovuutta käytettävissä, jonkinlainen kiintiö. Joulupajan jälkeinen elämä on mennyt tiiviisti teatterimaailman syövereissä, joten aikaa eikä edes INTOA ole ollut puuhastella mitään luovaa käsillä. Uusin Ihana-lehti kuitenkin innosti askartelemaan helmikuussa läjän ystävänpäiväkortteja ja tässä niistä muutama kuva...idea oli siksikin kiva että näitä voi tehdä yhdessä lasten kanssa - tarvikkeina vain aaltopahvi, maalarinteippi, askartelumaali ja papereita ja kartonkeja:

"Mummo on mun ystävä!" "Mamma on mun ystävä!" "Vaari on mun ystävä!" "Vaari on mun ystävä!" "Mellu on mun ystävä!" "Kaisa-Leena on mun ystävä!" "Aatu on mun ystävä!" "Jasmin on mun ystävä!" "Max on mun ystävä!" "Kukka-Maaria on mun ystävä!" ....jne. aika monen monta kertaa. Siispä siis tällainen kasa kortteja...

aaltopahvia kulkeutuu tähän taloon vanhojen vinyylien ympärillä postitse...

Nyt on Laulavan Hotellin laulut laulettu ja katse suuntaa kohti pääsiäisen näytelmää sekä kesäteatteria. Unohtamatta tarinateatterikeikkoja ja tarinateatteriohjaajaopintoja. Katsotaan miten paljon tänne kertyy juttua matkan varrella. HAUSKAA KEVÄTTÄ! :)