Lempihousuista lempihame!

Elokuista päivää! 

Blogissa on ollut hiljaista. Olen miettinyt ja suunnitellut paljonkin kaikkea mitä seuraavaksi tehdä ja hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty...? Heinäkuussa olen tehnyt vanhasta trikoomekosta pääpannan, sekä suunnitellut tuubihuivin, jonka sitten kuitenkin mummeliini valmisti...niistäkin toki voisi ottaa kuvaa jos viitsisi. Lisäks olen suunnitellut seinäkellon tekoa - ja paria muuta juttua ;) Niistä sitten myöhemmin jos saan aikaiseksi!

Tässä (haaroista ratkenneet) lempparifarkkuni sai uuden elämän hameena. Olen jo vuosikausia haaveillut farkkuhameesta, mutten sellaista ole ostanut kun olen itsepintaisesti pitänyt kiinni ajatuksesta että pystyn moisen itsekin  tekemään. Ja itse oon tähän hamoseen nyt niin ihastunut, etten ollenkaan harmittele älliäni! 

Tässä siis kuvaa takapuolelta, ja tarkempaa zoomausta haaroista...äitini on vuosikausia paikkaillut minun (ja muutaman muunkin perheenjäsenen!) haaroja; sukuvika - mutta nämä kyseiset housut olivat paikkaukseen mielestäni liian herkät. 


Lahkeet vaan ronskisti poikki, ja lahkeista pitkittäiset sivusaumat saksilla pois. Sitten mallailin lahjetta yläosan jatkeeksi ja päätin että tuostahan se hameen alaosa syntyy, kokeilemalla vaan...

Ompelin lahkeitten (kapeammat eli ylä-)päät yhteen saumurilla ja neulasin pitkän lahjesoiron yläkappaleeseen kiinni. 
Alkaessani hommaa en tiennyt lainkaan miten lahkeitten päät tulisivat asettumaan, mutta jatkaessani sinnikkäästi ne löysivät paikkansa: hameen oikeassa alareunassa on liehuke, joka syntyi (trumpettimaisten) lahkeitten päällekkäisyydestä. 
 

Tulos ei ole symmetrinen ja sekös mua miellyttää!

Pikkuapurin (3-v) ottama kuva - tätä ei edes tarvinnut käsitellä, hän kun ymmärsi rajata pärstän pois ;)

Vähäsen tuo sauman kohilta rumputtaa mutta en oo asiaa huomaavinanikaan...jos olisin tehnyt sauman ompelukoneella olisin saattanut saada tasaisempaa jälkeä mutta kun olen koittanut nyt tutustua saumuriini niin silläpä huristelin. 

Huolitteluja tein keltaisella langalla (kuten farkuissa alunperinkin). Ensin meinasin että nääh, mitä sitä suotta huolittelemaan, tulee enemmän itsetehdyn näköinen kun koneessa käyttää ja antaa huoletta rispaantua, mutta onnekseni päädyin kuitenkin tekemään siksakkaukset helmaan ja liehukkeeseen: koneesta tultuaan hame oli melkoisen hapsuinen. Tääkin "luomus" olisi saattanut hajota atomeiksi heti ekalla pesukerralla...olipa onni matkassa!

Tässä kivasti näkyy nuo liehukkeet joista mää kovasti tykkään.

Joo...että kyllä musta vielä ompelija tulee kuulkaas! Heh.