Keittoa, kuvalla ;)

Kun hernekeittoa on tullut syötyä aika monenmonta partiovuotta luulisi, että sitä tulee jo korvista ulos...mutta päinvastoin - tämä keittojen kunkku palasi kuin varkain meidän perheen lempi-ruokalistalle ja hernaria syödään nykyään ainakin kerran kuussa, joskus useimminkin. Jaa miksi? No, tää on  ylivoimaisen makunsa lisäksi todella laiskan ihmisen todella helppo ruoka :) 
Tämän ohjeen sain alunperin suurkeittiökokkiystävältäni Salelta ja ohje oli 50:lle hengelle mutta itse kotona oon tehnyt siitä kolmanneksen ohjeella, joka on seuraavanlainen:

Hirrrrrveen hyvä herrrrnari

500 g herneitä
reilu 2 l vettä
1 tl suolaa
1 tl meiramia
3 porkkanaa
1 sipuli
1 yksikyntinen valkosipuli
reilu 300g lihaa (alkuperäisessä 50 hengen ohjeessa oli kilo lihaa)

Huuhtele herneet ja liota yön yli (kuvastakin ehkä huomaa että tähän keittoon laitoin myös härkäpapuja, suhteessa 200 g, herneitä loput 300g; härkäpavut eivät hajoa kuten herneet mutta pehmenivät kuitenkin mukavasti ja maku oli aivan loistava), keitä liotusvedesssä. Tunnin keitettyäsi herneitä lisää mausteet (oman maun mukaan, itse käytin yllä mainitsemiani). Taas tunnin päästä lisää liha (itse olen mieltynyt savukylkeen mutta jauheliha taikka soijarouhe toimii myös hyvin). Puolisen tunnin keittämisen jälkeen keitto on valmista. Eli kaikenkaikkiaan keittelyyn menee 2,5-3 h mutta kattilan vieressä ei tarvitse vahtia pitää vaan voi esim. käydä pihalla lasten kanssa yms. Helppoa, mutta saahan se elämä joskus sitäkin olla ;)

Hyvää ruokahalua!

Ps. hernekeitto ei ole se joka pierettää, vaan pannari jota aina vedetään hernarin seurana...ja tää on taivahan tosi!

Keittoa ilman kuvaa

Soup is good for the soul...ainakin tällaisena kirpeänä pakkaspäivänä!

Mumen listattua keittoja männä viikolla inspiroiduin itsekin ja jaan tässä nyt appiukolta saadun maa-artisokkakeitonreseptin/idean - otin kuvankin mutta tänään ei ollut kuvauspäivä, keitto näytti vähintäänkin epäilyttävältä ottamassani kuvassa...mut se on OIKEESTI tosi hyvää!

Eli tarvitset:

- maa-artisokkia

- perunaa

- valkosipulia 

- (musta)pippuria

- suolaa

- vettä

- kuohukermaa (tai jos vegaanisena tahtoo niin jotain mahdollisimman paksua muka-kermaa)

Tässä siis se perusohje. Itse en jaksa koskaan tehä ruokaa täysin samalla tavalla uudelleen joten tätäkin keittoa on varioitu usealla eri tavalla:  halutessasi ja mielen mukaan nauriita, retiisejä, punajuuria, palsternakkaa, oikeestaan ihan mitä vaan.

Tänään tein näin: 

Kuorin ja pilkoin artisokat (500 g) sitruunaveteen (appiukko tiesi kertoa että sitruuna estää artisokkien tummumisen), kuorin veteen myös yhden perunan ja pilkoin. Lisäksi kuorin yhden yksikyntisen valkosipulin, sekä muutaman retiisin (tässä muuten ilmainen vinkki nirsojen läheisten kanssa eläville: piilottakaa ne epäsuositut ruoka-aineet esim. tällaiseen keittoon, joka aiemminkin on ollut hitti). Valutin veden pois ja heitin kattilaan pienen tilkan (1-2 rkl) oliiviöljyä kanssa ja kuullotin kevyesti. Lisäsin vettä niin että nippanappa peittyivät, sekä ripauksen mustapippuria sekä noin ½tl suolaa (aina voi lisätä, pois ei saa). 

Keitin noin puolisen tuntia (tai kunnes ovat pehmeitä). Sitten vaan sauvasekoittimella tasaiseksi, perään loraus (mulla tais mennä 1 dl) kermaa. Itse sekoitin kermankin sauvalla, kuvittelen sen tekevän keitosta (jos vaan mahdollista) vieläkin pehmeämpää ja kuohkeampaa. Tarkista maku ja syö!  

Nää maa-artisokat on melko pehmeitä joten kypsyvät nopeasti - esim. punajuuria kerran laittaneena tuskastuin lopulta punajuurien LOPUTTOMALTA kestävään kypsymisprosessiin ja noukinkin raa'at punajuuret keitosta pois kyllästyttyäni odottelemaan että pääsisin keiton kimppuun...punajuuret toi kuitenkin mahtavan värin keittoon - kelpasi prinsessallekin ;) 

Hyvää ruokahalua!

Kauniita unia

Serkun lahjontaa

Kuten aiemmin mainitsin, tänä (viime) jouluna pyrin tekemään mahdollisimman paljon lahjoista itse. Tässä kuvasarja serkulle tehdyistä lahjoista eli vielä kerran sytykeruusut sekä sisustustyyny. 

Olen saanut haltuuni suvun vanhoja valokuvia, joista minulle rakkaimpia on kuvat isovanhemmistani (myös serkun isovanhemmat, huom). Halusin painaa tällaisen kuvan serkulle ja aloin miettiä, mikä olisi sopiva kohde ja mikä paras kuva. Päädyin tyynyyn ja tähän kuvaan, sillä a) minusta olisi ihana köllötellä tämän kuvan ääressä sekä b) tuumasin tämän sopivan serkkuni sisustukseen. 

Aluksi ostin Tiimarista kuvanpainantaan tarkoitettua "siirto"paperia jolle tulostin (no okei, ukko tulosti) kuvan jonka olin kääntänyt peilikuvaksi. Seuraavaksi silitin kuvan vanhaan lakanaan, josta kuvittelin nopeasti surauttavani tyynynpäällisen...mutta kuten kaikki joulupuuhasteluni, tämänkin tekeminen venyi ja paukkui ja sattuipa niin että kun yhtenä lauantaina joulun alla käväisin paikallisella kirpparilla silmiini osui kaksi valkoista, juuri oikeankokoista tyynyliinaa ja kaikenlisäksi reunapitseillä! Pakkohan ne oli mukaan napata. Koska lahjan saaja lukenee tämän jätän kauppahinnan kertomatta ;) (ja serkku, kyllä, olin juuri näitten luona kun soitit mulle avaimesta...!!) 

Vähän tietty harmitti että olin juuri edeltävänä iltana painanut kuvan lakanaan mutta se odottelee nyt seuraavaa kohdetta. Elikä, uusi kuvantulostus ja painamaan  (eli silittämään) kuva valmiiseen tyynyliinaan. Silittämisen jälkeen piti odotella 24h, jonka jälkeen tyynyliina piti pestä (siirtokuvapaperin mukana tulleissa ohjeissa neuvottiin pesemään tekstiili ennen käyttöönottoa)...ohjeessa suositeltiin 30-40 asteista konepesua mutta itse suosittelen 30 asteen pesua: tää kuvanturjake nimittäin otti ja alkoi irtoilemaan reunasta! Repäisin kuvaa sitten vähäsen vielä lisää toisistakin reunoista ja päätin että näinhän sen juuri olin suunnitellutkin tekeväni...lisäksi nuo reunapitsit olis varmaan pysyny paremmin kuosissaan pienemmällä lämpötilalla. No, aina oppii uutta ja seuraava painettu tyynynpäällinen on sitte varmaan aivan überhieno! 

Lahjan saaja vaikutti ilahtuneelta avatessaan pakettinsa, sepä tässä tärkeintä <3

Hämäränhyssyssä...

 Kirpparilöytö :)

Aina kun mahdollista, käyn kirppareilla ja viimeksi kotiseuduilla pyöriessäni tein muutamankin löydön joista tässä nyt tirkistys. 

Verhoissa on teksti "Palava pensas Kristiina Koskivuori Kuusivaara" - ei siis ihan Tampellaa mutta aivan järkyttävän hyvässä kunnossa ja niin kaunis kuosi että meinaan pillahtaa itkuun aina kun illalla nukkumaan mennessä viimeisenä katsahdan tähän... Ripustin toisen verhoista nyt keittiöön (kun jouluverho alkoi tympiä; ehtihän se siinä jo pari viikkoa roikkuakin) vain todetakseni ettei se ollenkaan pääse oikeuksiinsa tuossa. Roikkukoon siinä nyt kuitenkin aina niin kauan kun noi jouluvalotkin ja mietitään sitten kevväämmällä niille parempaa paikkaa. Noi on siis täyttä puuvillaa ja melko kookkaat (keittiöön liian pitkät jopa), hinta oli 9 euroa (molemmista!)...eli mielestäni aikas ihana löytö! Ainoo mikä näissä todella pännii on kissankarvojen määrä joka pikkasen talttui teippiharjan (kolmella teippiarkilla!)...toinen verho siis odottelee edelleen inspiraatiota, enpä muista aiemmin silittäneeni mitään kangaskappaletta TUNTIA.

Ihanat silti <3

LUPAUS

Meidän keittiössä on maailman rumin lamppu. Se on ollut siinä jo vuodesta 2006 (enkä edes halua tietää miten kauan mieheni ja tuon lampun suhde on kestänyt ennen vuotta 2006). Edes lasten lamppuun ripustama, kaverilta saatu New Yorkin tuliainen ei pelasta lamppua (eikä viimeisimpänä risuinen joulutähti). 


Ja mää oon sitä sietänyt siis aika kauan jo. En ole hankkinut uutta, sillä mulle ei kelpaa mikä tahansa. En edes halua muokata tuota vanhaa sillä oon vaan päättänyt vihata ko. lamppua. 


Siispä ei auta muu kuin tehdä itse uusi! Idea ja tarvikkeet jo on, vielä vähän uupuu toteutuksesta...mutta LUPAAN että tänä armon vuonna 2012 meidän keittiöön asennetaan UUSI(/vanha) LAMPPU!