Lempihousuista lempihame!

Elokuista päivää! 

Blogissa on ollut hiljaista. Olen miettinyt ja suunnitellut paljonkin kaikkea mitä seuraavaksi tehdä ja hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty...? Heinäkuussa olen tehnyt vanhasta trikoomekosta pääpannan, sekä suunnitellut tuubihuivin, jonka sitten kuitenkin mummeliini valmisti...niistäkin toki voisi ottaa kuvaa jos viitsisi. Lisäks olen suunnitellut seinäkellon tekoa - ja paria muuta juttua ;) Niistä sitten myöhemmin jos saan aikaiseksi!

Tässä (haaroista ratkenneet) lempparifarkkuni sai uuden elämän hameena. Olen jo vuosikausia haaveillut farkkuhameesta, mutten sellaista ole ostanut kun olen itsepintaisesti pitänyt kiinni ajatuksesta että pystyn moisen itsekin  tekemään. Ja itse oon tähän hamoseen nyt niin ihastunut, etten ollenkaan harmittele älliäni! 

Tässä siis kuvaa takapuolelta, ja tarkempaa zoomausta haaroista...äitini on vuosikausia paikkaillut minun (ja muutaman muunkin perheenjäsenen!) haaroja; sukuvika - mutta nämä kyseiset housut olivat paikkaukseen mielestäni liian herkät. 


Lahkeet vaan ronskisti poikki, ja lahkeista pitkittäiset sivusaumat saksilla pois. Sitten mallailin lahjetta yläosan jatkeeksi ja päätin että tuostahan se hameen alaosa syntyy, kokeilemalla vaan...

Ompelin lahkeitten (kapeammat eli ylä-)päät yhteen saumurilla ja neulasin pitkän lahjesoiron yläkappaleeseen kiinni. 
Alkaessani hommaa en tiennyt lainkaan miten lahkeitten päät tulisivat asettumaan, mutta jatkaessani sinnikkäästi ne löysivät paikkansa: hameen oikeassa alareunassa on liehuke, joka syntyi (trumpettimaisten) lahkeitten päällekkäisyydestä. 
 

Tulos ei ole symmetrinen ja sekös mua miellyttää!

Pikkuapurin (3-v) ottama kuva - tätä ei edes tarvinnut käsitellä, hän kun ymmärsi rajata pärstän pois ;)

Vähäsen tuo sauman kohilta rumputtaa mutta en oo asiaa huomaavinanikaan...jos olisin tehnyt sauman ompelukoneella olisin saattanut saada tasaisempaa jälkeä mutta kun olen koittanut nyt tutustua saumuriini niin silläpä huristelin. 

Huolitteluja tein keltaisella langalla (kuten farkuissa alunperinkin). Ensin meinasin että nääh, mitä sitä suotta huolittelemaan, tulee enemmän itsetehdyn näköinen kun koneessa käyttää ja antaa huoletta rispaantua, mutta onnekseni päädyin kuitenkin tekemään siksakkaukset helmaan ja liehukkeeseen: koneesta tultuaan hame oli melkoisen hapsuinen. Tääkin "luomus" olisi saattanut hajota atomeiksi heti ekalla pesukerralla...olipa onni matkassa!

Tässä kivasti näkyy nuo liehukkeet joista mää kovasti tykkään.

Joo...että kyllä musta vielä ompelija tulee kuulkaas! Heh.

Lupaus on lupaus...

Kuten lupasin keittiömme sai uuden/vanhan lampun.

Lampun raadon ostin aikoinaan kirppikseltä 4 eurolla. Sen päällinen oli jotain keinokuituista, verkkomaisesti kudottua? tekstiiliä...no kummiskii sellasta kamalaa matskua, jotain mikä paloi iloisesti Nunnassamme. Se oli niin kamalaa kasaria ettei sitä kannattanut ees yrittää kierrättää mihinkään. Koristekirjailun lampun reunasta sentään otin talteen (kiitos "ei kai sitä nyt kannata poiskaan heittää"-äitini) ja tein keppihevoselle harjan (voin joskus lisätä keppihevon kuvan jos muistan/viitsin). 

Ruokailuvälineet keittiön katossa kuulosti ideana näppärältä, suorastaan nerokkaalta. Olen nähnyt kerran lusikoita keittiön pöydän päälle sijoitetussa kynttilänjalassa, siitä varmaan idea sikisi.

Ruokailuvälineitä ostin  myös kirpparilta, osa on kotoisin isovanhempieni vintiltä.  Alunperin kiinnitin haarukat raatoon kuumaliimalla. Kuvassa näkyvät pikkuapurit kuitenkin onnistuivat potkimaan kuivumassa olleen aihion niin että muutama haarukka irtosi sekä yksi tukiranka...joten muokkasin suunnitelmaani. 

Mietin kannattaisiko yrittää kiinnittää irronnut ranka, vaiko repiä lisääkin irti ja päätin viimeksi mainittuun. Otin siis lisää rankoja irti, ja väkertelin kehikon ympärille rautalangasta tuommoisen sykerryksen, johon sitten pujottelin haarukat sinne tänne. Kuumaliimaidea piti unohtaa rankojen vähetessä puoleen - lisäksi mietin että en välttämättä haluaisi saada haarukkaa silmääni ruokapöydässä istuessani...joten toivon että rautalankaväännökseni on nyt vankkaa tekoa.


Rautalankaratkaisu oli siinäkin mielessä parempi, että metalliset ruokailuvälineet ovat jokseenkin painavia! Lampusta tuli kevyen ilmavan näköinen, mutta on melko painava.Tuplarankoineen olisi järkyttävän painava.


Tässä lamppu ennen maalausta...alunperin ajattelin maalata ensin mustalla, sitten valkoisella niin, että musta vähäsen pilkistäisi valkoisen lomasta (ns. "kuultovalkoinen") mutta ainakin tällä hetkellä lamppu on musta. Kattelin tätä mustaa häkkyrää kuukauden päivät ja silmä siihen jotenkin tottui. Voi olla että joskus vielä saa vaaleamman värityksen. 




Jotenkin hämähäkkimäinen fiilis tästä nyt huokuu enkä tiedä oonko ihan tyytyväinen - tai että kohtaako visio toteutuksen mutta on tää nyt jokatapauksessa 100 kertaa parempi kuin se mikä keittiössä ennen oli...! 

Perjantaipipo

Vietinpä muutaman raivostuttavan tunnin vaatehuollon parissa (tästä samaisesta aiheesta muuten postas just männä viikolla Katja). Ihan kamala homma!! Mutta olen siinä mielessä kiitollisessa asemassa ettei mun tarvii roudata vanhoja lastenvaatteita kirppikselle; ystäväpiiri lisääntyy siinä määrin että vaatteille löytyy seuraava käyttäjä lähipiiristä. 



Jotkut vaatteista vaan oli tahraisia/rikkinäisiä siinä määrin ettei niitä viitsi ees lahjoittaa eteenpäin. Siksipä aloitan juttusarjan siitä miten lastenvaatteita voi jatkojalostaa - ja koska ompelukoneenkäyttötaitoni on rajallista, jopa alkeellista, jatkojalosteet ovat käytännössä laatikkomallisia pipoja; lisäksi koska pinnani ei ole itä-Suomen pisin en lupaa että tämä juttusarja saa koskaan jatkoa...mutta tässä siis osa yksi:

Olipa kerran eräs ihana body jonka erään ihanan tytön ihana kummitäti toi Ruotsista asti. Tätä bodya käytti myös tytön veli, kunnes neppari lähti irti. Koska jo mainitsinkin taidoistani käsityösaralla en edes harkinnut nepparin uudelleenkiinnittämistä. Sen sijaan leikkasin bodyn vatsaosan irti ja tekaisin tämän neliömallisen pipon. 




Työ olis ollut jopa nautittavan helppo ilman trikoisen venyvää vanuvaa ominaisuuttaan...prototyyppinä tää nyt menee ihan täydestä, ainaskii mulle (älkää  tekään kattoko kuvia turhan isoina, illuusio säilyy paremmin näin pienemmällä kuvalla). 


Hauskaa vappua toivotellen :)

Nappimaniaa...

Allekirjoittaneella olis taas vähän kirjallisia tuotoksia tehtävänä ja kirjoja luettavana (terkkuja vaan muillekin Trolleille) ja kas, löydän itseni alakerrasta askartelupöydän äärestä - vieressäni kasoittain nappeja, pinni-aihioita, pikaliimaa, korvakoruaihioita, neula, kumilankaa, pikku-apuri, ompelukone, ratkoja sekä vanhat rintsikat...ja tällasta jälkee niistä sitten tuli:

Ette kyllä ikinä arvaa kuka valitsi pannan värimaailman...

Maatuskalainen saa nyt toimia mannekiinina ku hää ei oo aiemmin päässy kuviin - tää on siis rannekoru. Suunnittelin että tekisin tähän mätsäävät korvikset myös mutta ne on vielä suunnitteluasteella...sellaset riippuvaiset olis tosi hianot.

Tästä ideasta menee kiitos Mumelle :) jonka blogista en nyt just löytänyt tätä kyseistä korua mutta siellä se on, lukekaa ja ihastukaa tekin Mumen maailmaan!

Legot pöllin anopilta - MINÄ SE OLIN, tunnustan!

Nää vihreet pinnit tein jo pari viikkoo sitten kun piti saada treffikokonaisuuteen vihreetä nappia...punaset eilen, kun mulla on jo aiemmin tekemäni punaiset nappikorviksetkin :)

Mulla on selkeesti kelta-punakausi meneillään...

kun taas rinsessan lempivärit on kuulemma vaaleanpunainen ja pinkki - no shit, Sherlock??

Tässä tää rintsikanolkaimesta tehty (kasvojenkohotus)panta...silmäkassitkin kivasti näkyy tässä, kun taas...

napit ja näpyt näkkyy parhaiten salamalla!

Pinniaihiot (ja pinkin pannan) oon tilannu täältä ja korvisaihiot täältä.

Sateista lauantain jatkoa :)

Lahjontaa

Heissan. 

Bloggerilla on ilmeisesti huono päivä, ei anna minun päivittää saippuablogiamme! 

Ja mulla on ihan hyvä päivä niin en jaksa tapella sen kanssa, ku tänne blogiin näköjään passaa kirjotella ja lisäillä kuvia ;) 

Hyvää ja kaunista viikonloppua kaikille! 

Eihän sitä ole

askartelupaskartelutuunaajakirppishörhö eikä mikkään sellanen, joka ei oo tehny vinyylistä kulhoa - näin jossain blogissa mua opetettiin. Jokos arvaatte mitä tuleman pitää? 

Noh, eilen kävin siis kirpparilla ja tässä löytöni (oon huomannu että moni postaa blogissaan aina kirpparilöytönsäkin tuoreeltaan - ite oon ollu tällaseen aivan liian laiska. En tiedä viitsinkö jatkossakaan niitä tänne postailla mut kerta se on aina tää ensimmäinen - ja viimeinenkin jos niikseen tulee):

jumalavita. Ei tää suostu kääntämään tätä. Olkoot siis näin. 

Pienempi huivi euron, isompi kolme. Isompi ainakin mun mielestä hintansa väärti (pienempi ihan vaan siksi ku likka on vinkunut moista jo kesästä). Vinyylit oli korista jossa kaikki maksoi 50 senttiä - ja mää valitsin tietty noi jossa on kaks levyä samassa - en oo ekaa kertaa pappia kyydissä vaimitensenytmeni ;) 

PANNU. Maksoi kympin. On kuin sitä ei olis koskaan käytetty. Paitsi tänään, ku pesin sen ja pihautin ihka ekat pannusumpit tässä ihka omassa kodissa. Kyllä oonkin näppärä (kiitokset lukuisille ohjeidenantajille naamakirjassa). 

No sit siitä vinyylistä tuli tällanen

ja noi kapulat sitte tietty siihen kulhoon

Kulhon tekoa oon oikeestaan miettinyt jo aika kauan mut en oo uskaltanu lähteä moiseen kun taloudessa asuu eräs joka arvostaa noita läpysköitä...noh, sanotaanko vaikka että aika lailla. Tämänkin nyt tein kun ukko oli puuhastelemassa omia rojektejaan työpaikalla...kiero nainen. Vinyylikulhoja on tehty mm. täällä , täällä, ja täältäkin löytyy ohje...joten omaperäisyydestä mua ei voi syyttää.

Edit: Mää laitoin uunin tasalämmöllä 150:een, ikkunat auki ja liesituulettimen täysille hurraamaan. Otin uunipellin, jolle asettelin kukkaruukun ylösalaisin; sille asettelin vinyylin. Annoin olla uunissa ehkä 7 minsaa. Kun otin kulhon uunista sormikkailla meinasin vähän muokata kulhon muotoja mut sitte totesin sen olevan just hyvä noin. Annoin jäähtyä ja täytin kapuloilla. 

Niin joo, ihan viimeisimmän sykäyksen kulhon toteutukseen antoi tämä joulupukilta saatu kulho/alusta mikälie jonka tänään asettelin (uudelleensijoitetun) olohuoneen pöydälle: 

Ovat sitte niin mukavan saman muotoisia että. Ai ku silimä leppää. Vielä ku ne kapulat löytäis aina tiensä tuonne kulhoon...

Seuraavassa postauksessa kertonen siitä miten nojatuoli päätyi tuohon kohtaan huonetta...kaikkihan alkoi tietysti siitä kun muutama viikko sitten kierrätyskeskuksessa bongasin aivan ihanan ruokapöydän - jota en ennen tapaamistamme edes tiennyt kaipaavani. Tästä tapaamisesta alkoikin melkoinen lumipalloefekti. Mut siitä lissää tuonnempana.

 Leppoisaa lauantain jatkoa toivotellen, 

Lara

...niin ja siis oikeestihan mun pitäis lukea kirjaa Morenosta, in english...mut hienosti mää karttelen kirjaa - PITTÄÄHÄN MUNKIN JOSSAIN OLLA HYVÄ!

(maa)tuskaa!

 Yep. 


Sain sitten tuon epämääräisen kasan laitettua ojennukseen ja tässä alla kuvasarja eräästä ärsyttävimmistä nikkaroinneistani IKINÄ! Valkoinen kehys shakkinappuloineen valmistui kk sitten. Nyt sain maatuskoille kuljetuksen niin pakkohan se oli viimeistellä. Että HAUSKAA JOULUA SISKO & LANKOMIES!

 Kehyksen löysin joskus aikoja sitten kirpparilta. Samasta paikasta metsästin nyt tätä liitutaulu-naulakkoa varten maatuskat - nämä käsinmaalatut täysipuiset mummot olivat itseasiassa Tammi-pelin nappuloita mutta niitä oli harmillisesti liian vähän tammi-peliä varten, joten uhrasin viisi kauneinta tähän. Pystysuuntaiset mummot huusin netistä (isomman sisällä on liitu tallessa).

Liitutaulun oikeaan kokoon sahaamiseen sain taas apua mieheltäni jolla pysyy saha vähän paremmin hanskassa: taululevy on alakerran kylppäristämme ylijäänyt hyllylevy tms. (meillä tehtiin tässä samalla alakerran remppa ja jotenkin niitäkin piti saada uusiokäyttöön).

Kehys käsiteltiin mehiläisvahalla (ensimmäisen kuvan hammasharja ja vanhat sukat selittynee tällä), kehyksiin liimattiin ja ruuvattiin mummo(naulat) kiinni. Taululevy maalattiin liitutaulumaalilla ja liimattiin ja ruuvattiin kiinni kehyksiin. Lopuksi liimattiin nuo koristemummot tuohon postaamaan sekä kiinnitettiin takapuolelle nyöri - loppujen lopuksi vaan niittipyssyn avulla; ensimmäisellä yrittämällä taulukoukun naula tuli kehyksestä läpi jonka takia kehys lohkesi ylhäältä, jee. Toisella yrittämällä onnistuin ampumaan niitin levystä läpi, jäljet näkyy siinä lohkeaman alla, wuhuu. Kolmannella yrittämällä isoveljen ollessa tukena ja turvana naulattiin siis nyöri kiinni, niin ylös että niitti menee sekä levyn että kehyksen läpi. Monikirjavaisten vaihetten jälkeen huomasimme myös, että levyssä on ilmeisesti alunperin ollut joku kosteusvaurio tms. joka nyt reagoi taulumaalin kanssa niin että siinä lohkeaman ja niittireikien alapuolella on epätasaisempi jälki, ei auttanut maamme-laulu eikä monen maalikerroksen lisääminen...ei oo helppoo olla perfektionisti ja samaan aikaan käsi käsitöissä! Jospa tää naulakko nyt kummiski ajaisi asiansa ja miellyttäisi siskoani - hänelläkin kun on maatuskamania ollut päällänsä jo jonkin aikaa ;) 

Ensi joulua odotellessa...

Lara