Perjantaipipo

Vietinpä muutaman raivostuttavan tunnin vaatehuollon parissa (tästä samaisesta aiheesta muuten postas just männä viikolla Katja). Ihan kamala homma!! Mutta olen siinä mielessä kiitollisessa asemassa ettei mun tarvii roudata vanhoja lastenvaatteita kirppikselle; ystäväpiiri lisääntyy siinä määrin että vaatteille löytyy seuraava käyttäjä lähipiiristä. 



Jotkut vaatteista vaan oli tahraisia/rikkinäisiä siinä määrin ettei niitä viitsi ees lahjoittaa eteenpäin. Siksipä aloitan juttusarjan siitä miten lastenvaatteita voi jatkojalostaa - ja koska ompelukoneenkäyttötaitoni on rajallista, jopa alkeellista, jatkojalosteet ovat käytännössä laatikkomallisia pipoja; lisäksi koska pinnani ei ole itä-Suomen pisin en lupaa että tämä juttusarja saa koskaan jatkoa...mutta tässä siis osa yksi:

Olipa kerran eräs ihana body jonka erään ihanan tytön ihana kummitäti toi Ruotsista asti. Tätä bodya käytti myös tytön veli, kunnes neppari lähti irti. Koska jo mainitsinkin taidoistani käsityösaralla en edes harkinnut nepparin uudelleenkiinnittämistä. Sen sijaan leikkasin bodyn vatsaosan irti ja tekaisin tämän neliömallisen pipon. 




Työ olis ollut jopa nautittavan helppo ilman trikoisen venyvää vanuvaa ominaisuuttaan...prototyyppinä tää nyt menee ihan täydestä, ainaskii mulle (älkää  tekään kattoko kuvia turhan isoina, illuusio säilyy paremmin näin pienemmällä kuvalla). 


Hauskaa vappua toivotellen :)

Nappimaniaa...

Allekirjoittaneella olis taas vähän kirjallisia tuotoksia tehtävänä ja kirjoja luettavana (terkkuja vaan muillekin Trolleille) ja kas, löydän itseni alakerrasta askartelupöydän äärestä - vieressäni kasoittain nappeja, pinni-aihioita, pikaliimaa, korvakoruaihioita, neula, kumilankaa, pikku-apuri, ompelukone, ratkoja sekä vanhat rintsikat...ja tällasta jälkee niistä sitten tuli:

Ette kyllä ikinä arvaa kuka valitsi pannan värimaailman...

Maatuskalainen saa nyt toimia mannekiinina ku hää ei oo aiemmin päässy kuviin - tää on siis rannekoru. Suunnittelin että tekisin tähän mätsäävät korvikset myös mutta ne on vielä suunnitteluasteella...sellaset riippuvaiset olis tosi hianot.

Tästä ideasta menee kiitos Mumelle :) jonka blogista en nyt just löytänyt tätä kyseistä korua mutta siellä se on, lukekaa ja ihastukaa tekin Mumen maailmaan!

Legot pöllin anopilta - MINÄ SE OLIN, tunnustan!

Nää vihreet pinnit tein jo pari viikkoo sitten kun piti saada treffikokonaisuuteen vihreetä nappia...punaset eilen, kun mulla on jo aiemmin tekemäni punaiset nappikorviksetkin :)

Mulla on selkeesti kelta-punakausi meneillään...

kun taas rinsessan lempivärit on kuulemma vaaleanpunainen ja pinkki - no shit, Sherlock??

Tässä tää rintsikanolkaimesta tehty (kasvojenkohotus)panta...silmäkassitkin kivasti näkyy tässä, kun taas...

napit ja näpyt näkkyy parhaiten salamalla!

Pinniaihiot (ja pinkin pannan) oon tilannu täältä ja korvisaihiot täältä.

Sateista lauantain jatkoa :)

Lahjontaa

Heissan. 

Bloggerilla on ilmeisesti huono päivä, ei anna minun päivittää saippuablogiamme! 

Ja mulla on ihan hyvä päivä niin en jaksa tapella sen kanssa, ku tänne blogiin näköjään passaa kirjotella ja lisäillä kuvia ;) 

Hyvää ja kaunista viikonloppua kaikille! 

Eihän sitä ole

askartelupaskartelutuunaajakirppishörhö eikä mikkään sellanen, joka ei oo tehny vinyylistä kulhoa - näin jossain blogissa mua opetettiin. Jokos arvaatte mitä tuleman pitää? 

Noh, eilen kävin siis kirpparilla ja tässä löytöni (oon huomannu että moni postaa blogissaan aina kirpparilöytönsäkin tuoreeltaan - ite oon ollu tällaseen aivan liian laiska. En tiedä viitsinkö jatkossakaan niitä tänne postailla mut kerta se on aina tää ensimmäinen - ja viimeinenkin jos niikseen tulee):

jumalavita. Ei tää suostu kääntämään tätä. Olkoot siis näin. 

Pienempi huivi euron, isompi kolme. Isompi ainakin mun mielestä hintansa väärti (pienempi ihan vaan siksi ku likka on vinkunut moista jo kesästä). Vinyylit oli korista jossa kaikki maksoi 50 senttiä - ja mää valitsin tietty noi jossa on kaks levyä samassa - en oo ekaa kertaa pappia kyydissä vaimitensenytmeni ;) 

PANNU. Maksoi kympin. On kuin sitä ei olis koskaan käytetty. Paitsi tänään, ku pesin sen ja pihautin ihka ekat pannusumpit tässä ihka omassa kodissa. Kyllä oonkin näppärä (kiitokset lukuisille ohjeidenantajille naamakirjassa). 

No sit siitä vinyylistä tuli tällanen

ja noi kapulat sitte tietty siihen kulhoon

Kulhon tekoa oon oikeestaan miettinyt jo aika kauan mut en oo uskaltanu lähteä moiseen kun taloudessa asuu eräs joka arvostaa noita läpysköitä...noh, sanotaanko vaikka että aika lailla. Tämänkin nyt tein kun ukko oli puuhastelemassa omia rojektejaan työpaikalla...kiero nainen. Vinyylikulhoja on tehty mm. täällä , täällä, ja täältäkin löytyy ohje...joten omaperäisyydestä mua ei voi syyttää.

Edit: Mää laitoin uunin tasalämmöllä 150:een, ikkunat auki ja liesituulettimen täysille hurraamaan. Otin uunipellin, jolle asettelin kukkaruukun ylösalaisin; sille asettelin vinyylin. Annoin olla uunissa ehkä 7 minsaa. Kun otin kulhon uunista sormikkailla meinasin vähän muokata kulhon muotoja mut sitte totesin sen olevan just hyvä noin. Annoin jäähtyä ja täytin kapuloilla. 

Niin joo, ihan viimeisimmän sykäyksen kulhon toteutukseen antoi tämä joulupukilta saatu kulho/alusta mikälie jonka tänään asettelin (uudelleensijoitetun) olohuoneen pöydälle: 

Ovat sitte niin mukavan saman muotoisia että. Ai ku silimä leppää. Vielä ku ne kapulat löytäis aina tiensä tuonne kulhoon...

Seuraavassa postauksessa kertonen siitä miten nojatuoli päätyi tuohon kohtaan huonetta...kaikkihan alkoi tietysti siitä kun muutama viikko sitten kierrätyskeskuksessa bongasin aivan ihanan ruokapöydän - jota en ennen tapaamistamme edes tiennyt kaipaavani. Tästä tapaamisesta alkoikin melkoinen lumipalloefekti. Mut siitä lissää tuonnempana.

 Leppoisaa lauantain jatkoa toivotellen, 

Lara

...niin ja siis oikeestihan mun pitäis lukea kirjaa Morenosta, in english...mut hienosti mää karttelen kirjaa - PITTÄÄHÄN MUNKIN JOSSAIN OLLA HYVÄ!

(maa)tuskaa!

 Yep. 


Sain sitten tuon epämääräisen kasan laitettua ojennukseen ja tässä alla kuvasarja eräästä ärsyttävimmistä nikkaroinneistani IKINÄ! Valkoinen kehys shakkinappuloineen valmistui kk sitten. Nyt sain maatuskoille kuljetuksen niin pakkohan se oli viimeistellä. Että HAUSKAA JOULUA SISKO & LANKOMIES!

 Kehyksen löysin joskus aikoja sitten kirpparilta. Samasta paikasta metsästin nyt tätä liitutaulu-naulakkoa varten maatuskat - nämä käsinmaalatut täysipuiset mummot olivat itseasiassa Tammi-pelin nappuloita mutta niitä oli harmillisesti liian vähän tammi-peliä varten, joten uhrasin viisi kauneinta tähän. Pystysuuntaiset mummot huusin netistä (isomman sisällä on liitu tallessa).

Liitutaulun oikeaan kokoon sahaamiseen sain taas apua mieheltäni jolla pysyy saha vähän paremmin hanskassa: taululevy on alakerran kylppäristämme ylijäänyt hyllylevy tms. (meillä tehtiin tässä samalla alakerran remppa ja jotenkin niitäkin piti saada uusiokäyttöön).

Kehys käsiteltiin mehiläisvahalla (ensimmäisen kuvan hammasharja ja vanhat sukat selittynee tällä), kehyksiin liimattiin ja ruuvattiin mummo(naulat) kiinni. Taululevy maalattiin liitutaulumaalilla ja liimattiin ja ruuvattiin kiinni kehyksiin. Lopuksi liimattiin nuo koristemummot tuohon postaamaan sekä kiinnitettiin takapuolelle nyöri - loppujen lopuksi vaan niittipyssyn avulla; ensimmäisellä yrittämällä taulukoukun naula tuli kehyksestä läpi jonka takia kehys lohkesi ylhäältä, jee. Toisella yrittämällä onnistuin ampumaan niitin levystä läpi, jäljet näkyy siinä lohkeaman alla, wuhuu. Kolmannella yrittämällä isoveljen ollessa tukena ja turvana naulattiin siis nyöri kiinni, niin ylös että niitti menee sekä levyn että kehyksen läpi. Monikirjavaisten vaihetten jälkeen huomasimme myös, että levyssä on ilmeisesti alunperin ollut joku kosteusvaurio tms. joka nyt reagoi taulumaalin kanssa niin että siinä lohkeaman ja niittireikien alapuolella on epätasaisempi jälki, ei auttanut maamme-laulu eikä monen maalikerroksen lisääminen...ei oo helppoo olla perfektionisti ja samaan aikaan käsi käsitöissä! Jospa tää naulakko nyt kummiski ajaisi asiansa ja miellyttäisi siskoani - hänelläkin kun on maatuskamania ollut päällänsä jo jonkin aikaa ;) 

Ensi joulua odotellessa...

Lara

Keittoa, kuvalla ;)

Kun hernekeittoa on tullut syötyä aika monenmonta partiovuotta luulisi, että sitä tulee jo korvista ulos...mutta päinvastoin - tämä keittojen kunkku palasi kuin varkain meidän perheen lempi-ruokalistalle ja hernaria syödään nykyään ainakin kerran kuussa, joskus useimminkin. Jaa miksi? No, tää on  ylivoimaisen makunsa lisäksi todella laiskan ihmisen todella helppo ruoka :) 
Tämän ohjeen sain alunperin suurkeittiökokkiystävältäni Salelta ja ohje oli 50:lle hengelle mutta itse kotona oon tehnyt siitä kolmanneksen ohjeella, joka on seuraavanlainen:

Hirrrrrveen hyvä herrrrnari

500 g herneitä
reilu 2 l vettä
1 tl suolaa
1 tl meiramia
3 porkkanaa
1 sipuli
1 yksikyntinen valkosipuli
reilu 300g lihaa (alkuperäisessä 50 hengen ohjeessa oli kilo lihaa)

Huuhtele herneet ja liota yön yli (kuvastakin ehkä huomaa että tähän keittoon laitoin myös härkäpapuja, suhteessa 200 g, herneitä loput 300g; härkäpavut eivät hajoa kuten herneet mutta pehmenivät kuitenkin mukavasti ja maku oli aivan loistava), keitä liotusvedesssä. Tunnin keitettyäsi herneitä lisää mausteet (oman maun mukaan, itse käytin yllä mainitsemiani). Taas tunnin päästä lisää liha (itse olen mieltynyt savukylkeen mutta jauheliha taikka soijarouhe toimii myös hyvin). Puolisen tunnin keittämisen jälkeen keitto on valmista. Eli kaikenkaikkiaan keittelyyn menee 2,5-3 h mutta kattilan vieressä ei tarvitse vahtia pitää vaan voi esim. käydä pihalla lasten kanssa yms. Helppoa, mutta saahan se elämä joskus sitäkin olla ;)

Hyvää ruokahalua!

Ps. hernekeitto ei ole se joka pierettää, vaan pannari jota aina vedetään hernarin seurana...ja tää on taivahan tosi!

Keittoa ilman kuvaa

Soup is good for the soul...ainakin tällaisena kirpeänä pakkaspäivänä!

Mumen listattua keittoja männä viikolla inspiroiduin itsekin ja jaan tässä nyt appiukolta saadun maa-artisokkakeitonreseptin/idean - otin kuvankin mutta tänään ei ollut kuvauspäivä, keitto näytti vähintäänkin epäilyttävältä ottamassani kuvassa...mut se on OIKEESTI tosi hyvää!

Eli tarvitset:

- maa-artisokkia

- perunaa

- valkosipulia 

- (musta)pippuria

- suolaa

- vettä

- kuohukermaa (tai jos vegaanisena tahtoo niin jotain mahdollisimman paksua muka-kermaa)

Tässä siis se perusohje. Itse en jaksa koskaan tehä ruokaa täysin samalla tavalla uudelleen joten tätäkin keittoa on varioitu usealla eri tavalla:  halutessasi ja mielen mukaan nauriita, retiisejä, punajuuria, palsternakkaa, oikeestaan ihan mitä vaan.

Tänään tein näin: 

Kuorin ja pilkoin artisokat (500 g) sitruunaveteen (appiukko tiesi kertoa että sitruuna estää artisokkien tummumisen), kuorin veteen myös yhden perunan ja pilkoin. Lisäksi kuorin yhden yksikyntisen valkosipulin, sekä muutaman retiisin (tässä muuten ilmainen vinkki nirsojen läheisten kanssa eläville: piilottakaa ne epäsuositut ruoka-aineet esim. tällaiseen keittoon, joka aiemminkin on ollut hitti). Valutin veden pois ja heitin kattilaan pienen tilkan (1-2 rkl) oliiviöljyä kanssa ja kuullotin kevyesti. Lisäsin vettä niin että nippanappa peittyivät, sekä ripauksen mustapippuria sekä noin ½tl suolaa (aina voi lisätä, pois ei saa). 

Keitin noin puolisen tuntia (tai kunnes ovat pehmeitä). Sitten vaan sauvasekoittimella tasaiseksi, perään loraus (mulla tais mennä 1 dl) kermaa. Itse sekoitin kermankin sauvalla, kuvittelen sen tekevän keitosta (jos vaan mahdollista) vieläkin pehmeämpää ja kuohkeampaa. Tarkista maku ja syö!  

Nää maa-artisokat on melko pehmeitä joten kypsyvät nopeasti - esim. punajuuria kerran laittaneena tuskastuin lopulta punajuurien LOPUTTOMALTA kestävään kypsymisprosessiin ja noukinkin raa'at punajuuret keitosta pois kyllästyttyäni odottelemaan että pääsisin keiton kimppuun...punajuuret toi kuitenkin mahtavan värin keittoon - kelpasi prinsessallekin ;) 

Hyvää ruokahalua!