Yhtenä iltana...

Huomasin maininneeni valokuvauksen blogin kuvauksessa joten tässä tän illan otoksia :) 

ps. ethän pölli kuviani ilman lupaa, kiitos! 

Korjaa takki (vaikkei se olisi edes rikki)

Olin etsimässä tyttärelle hupparia paikallisista muotiliikkeistä (Lindex, Kapp Ahl, Seppälä, H&M) ja ahdistuin (jälleen kerran) värivalikoimasta: Hello Kittyä, pinkkiä, vaaleenpunasta, Hello Kittyä, pinkkiä, sitten vähän vaaleenpunasta - ainiin ja muistinko mainita PINKIN?? Lisäks löytyi myös harmaata, luonnollisesti bling bling-meiningillä maustettuna. Voihan yrjö. Poikien puolella tilanne ei ollut ollenkaan parempi, mut siitä voi ahdistua sitten toisella kerralla (tällä hetkellä poika käyttää tyttären vanhaa kirpparilöytöä, viher-sini-kukallista hupparia). 

Noh, päädyin sitten ostaman tuolta viimeksimainitusta hupparin. Värivaihtoehtoja siellä oli verraten hyvin, (pitkänä) miinuksena taas yksityiskohtien puuttuminen.

Kotiin päästyäni pengoin varastossa eräästä sisustusliikkeestä saamiani (sesongin loputtua käytöstä poistettuja) kangasnäytevihkoja ja tadaa: löysin jopa kolme erilaista vaihtoehtoa kuvaksi, jolla koristaa tylsää perushupparia. 

Tyttö sai itse valita kuvista mieluisimman, sekä sen miten kukka huppariin aseteltaisiin. Lopputuloksena huppari, jollaista ei ehkä ihan jokaisella tule vastaan :) Sekä äiti että tytär ovat tyytyväisiä lopputulokseen. 

jotenki tökösti tää tässä kuvassa nyt istuu...malli ei ollut innokas mallaamaan joten pikaisen näppäisyn tulos on tämä ;)

ps. mielessä toki kävi hupparin tekeminen itse omin pikku kätösin mutta en oo käsityöurallani ihan vielä siinä pisteessä...

Myran lasli

Mysliä ilman lisäaineita - milleköhän se sitten maistuis? 

No ihan jumalattoman hyvältä, tiätty! Oon jo pitemmän aikaa halunnut kokeilla tehdä itse mysliä ja vihdoinkin sain aikaiseksi. Aion vastaisuudessakin tehdä omat myslini, tiedänpähän mitä suuhuni laitan! Ja tässä tulee mun resepti:

Laita uuni lämpenemään tasalämmölle 175 asteeseen. 

Levitä uunipellille leivinpaperi, jolle seuraavat ainekset:

-          kaurahiutaleita

-          ruisrouhe

-          sesaminsiemeniä

-          kurpitsansiemeniä

-          auringonkukansiemeniä

-          pinjansiemeniä

-          pähkinäsekoitus (nämä rouhin veitsellä)

-          suola

-          kaneli

-          intiaanisokeri

...ja sori, en mitannut määriä kun nää on sellasia juttuja että jokainen tehköön oman makunsa mukaan...kaurahiutaleet tässä toki ikäänkuin perustana. Intiaanisokerin olis voinut korvata esim. hunajallakin mutta ajattelin että sokeri olis helpompi olla kärventämättä näin ekakertalaisena...ja sitäkin siis ihan vaan hyppysellinen. 

Laita uuniin paahtumaan suunnilleen keskivaiheille. Mää pidin sellasen parikyt minsaa ja sekoittelin pariin otteeseen ettei kärvähdä. Myslin ollessa uunissa pilkoin pienemmäksi rusinoita, gojimarjoja ja aprikoosia. Sitten kun huumaava tuoksu täytti keittiön ja pähkinät ja pinjat olivat saaneet vähän väriä pintaan, otin homman uunista ulos ja lisäsin em. pilkotut kuivajutut.  

Otin turkkilaista jugurttia ja punaviinimarjoja jääkaapista ja nautiskelin myslin niitten kera. Nam.

 

Tyynyliinasta kauratyyny

Saamattomuuden huippu täällä, hei. 

Rakas ystäväni sai toisen lapsukaisen maaliskuussa. Tuolloin tuli puhetta kauratyynystä, tuosta imettäjien (ja muittenkin selkä/hartiavaivaisten) parhaasta ystävästä. Mainitsin, että sellainenhan olisi helppo tehdä, mutten kuitenkaan saanut aikaiseksi. Viime viikolla kaveri lainasi meillä ollessaan kauratyynyäni kipeisiin hartioihinsa ja yhdessä julistimme sen ihanuutta. Tänään sitten lampsin alakertaan ja tein hänelle oman tyynyn. Aikaakin meni pari tuntia jopa. Joten rakas Hanne, tässä sulle kauratyyny. Tää tulee sulle tämän viikon aikana, LUPAAN. 

Mallina oma, kauan palvellut kauratyyny. Löysin vaatehuoneesta vanhan tyynyliinan, josta jo aiemmin on saumurilla surautettu suurimpia reikiä yms. pois. Totesin, että tyynyliinan koko on vallan passeli kauratyynylle. Itseasiassa kahdelle (eli toinen moinen valmistunee lähiaikoina, viimeistään jouluksi :P).

Tässä tussilla merkattuna vähän suorempi reuna mitä sakset teki, eli tuota viivaa pitkin sitten saumurilla. Keskiviiva tuossa on sauma, joka pitää kaurat paremmin kohillaan. Ja mähän sitten EN ommellut tätä saumaa ennen kuin olin kääntänyt tyynyn, EN...kröhöm...ratkoja on ystävämme.

No tässä se lähes valmis tyyny sit. Aitokaurat ja kaikki. Vissiin joku linnunkaurakin paiskais tuuria, mulla kaapissa oli tätä.

Laitoin kaurojen sekaan muutaman tipan savuyrtti-saunatuoksua...hajun tarkoituksena on karkoittaa hiiret tästä tyynystä - toivottavasti tuoksu ei karkoita käyttäjääkin!

Tämmönen siitä sitte tuli. Olen varsin tyytyväinen. Noin niinku eka yritykseks. Täällä törmäsin kauratyynyn simppeliin ohjeeseen joskus aaaaikoja sitten, kattokaa sieltä tarkempia ohjeita jos mun kirjotukset on epäselviä.

Toivottavasti kangas kestää. Jos ei, ni sitte tehään uusi - ei nimittäin OIKEESTI oo mikään suuritöinen!!

ps. tästä on tulossa näköjään pelkästään kierrätysblogi, mut haittaakse. 

Siskon päivä

Siskoni täytti vuosia. Mää tein yhestä vanhasta trikootopista pannan. Sisko näki päässäni pannan, jonka olen tehnyt aikaisemmin (vanhasta kietaisumekosta) ja "tilasi" itselleen samanmoisen. Sisko sanoi ettei itse osaisi moista tehdä, mikä taas on mun mielestä aika ihmeellistä kun hän osaa tehdä tällaisia ja tällaisiakin (joita mää teen ainoastaan unissani ;) ...no mutta, kiva tehdä hänelle jotain joka varmasti miellyttää :) 

Onko kukaan törmännyt tuollaiseen tuoteperheeseen kuin Green Papaya? On kierrätysmateriaaleja käyttävä merkki, kuulemma. Törmäsin mm. näihin pinneihin maaseutumatkallamme viime viikonloppuna kun kävimme Iloisen Pässin Maalaispuodissa - suosittelen muuten lämmöllä jos ajelette Parikkalan korkeuksilla! Tarkempi osoite on Kuutostie 470, Koitsanlahti. Puodissa on myynnissä lähituottajien (luomu)ruokaa sekä käsitöitä, kahvilassa voi herkutella vaikka biisoninlihahampurilaisilla (NAM!).  
Green Papayan sivutkin löysi ystävämme google. 

Jostain mietekirjasta sivunen aaltopahvin pinnalla...

Vähän hankala postittaa mutta helpompi olis ollu rumempi!

Hyvää syntymäpäivää sisko <3

Lempihousuista lempihame!

Elokuista päivää! 

Blogissa on ollut hiljaista. Olen miettinyt ja suunnitellut paljonkin kaikkea mitä seuraavaksi tehdä ja hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty...? Heinäkuussa olen tehnyt vanhasta trikoomekosta pääpannan, sekä suunnitellut tuubihuivin, jonka sitten kuitenkin mummeliini valmisti...niistäkin toki voisi ottaa kuvaa jos viitsisi. Lisäks olen suunnitellut seinäkellon tekoa - ja paria muuta juttua ;) Niistä sitten myöhemmin jos saan aikaiseksi!

Tässä (haaroista ratkenneet) lempparifarkkuni sai uuden elämän hameena. Olen jo vuosikausia haaveillut farkkuhameesta, mutten sellaista ole ostanut kun olen itsepintaisesti pitänyt kiinni ajatuksesta että pystyn moisen itsekin  tekemään. Ja itse oon tähän hamoseen nyt niin ihastunut, etten ollenkaan harmittele älliäni! 

Tässä siis kuvaa takapuolelta, ja tarkempaa zoomausta haaroista...äitini on vuosikausia paikkaillut minun (ja muutaman muunkin perheenjäsenen!) haaroja; sukuvika - mutta nämä kyseiset housut olivat paikkaukseen mielestäni liian herkät. 


Lahkeet vaan ronskisti poikki, ja lahkeista pitkittäiset sivusaumat saksilla pois. Sitten mallailin lahjetta yläosan jatkeeksi ja päätin että tuostahan se hameen alaosa syntyy, kokeilemalla vaan...

Ompelin lahkeitten (kapeammat eli ylä-)päät yhteen saumurilla ja neulasin pitkän lahjesoiron yläkappaleeseen kiinni. 
Alkaessani hommaa en tiennyt lainkaan miten lahkeitten päät tulisivat asettumaan, mutta jatkaessani sinnikkäästi ne löysivät paikkansa: hameen oikeassa alareunassa on liehuke, joka syntyi (trumpettimaisten) lahkeitten päällekkäisyydestä. 
 

Tulos ei ole symmetrinen ja sekös mua miellyttää!

Pikkuapurin (3-v) ottama kuva - tätä ei edes tarvinnut käsitellä, hän kun ymmärsi rajata pärstän pois ;)

Vähäsen tuo sauman kohilta rumputtaa mutta en oo asiaa huomaavinanikaan...jos olisin tehnyt sauman ompelukoneella olisin saattanut saada tasaisempaa jälkeä mutta kun olen koittanut nyt tutustua saumuriini niin silläpä huristelin. 

Huolitteluja tein keltaisella langalla (kuten farkuissa alunperinkin). Ensin meinasin että nääh, mitä sitä suotta huolittelemaan, tulee enemmän itsetehdyn näköinen kun koneessa käyttää ja antaa huoletta rispaantua, mutta onnekseni päädyin kuitenkin tekemään siksakkaukset helmaan ja liehukkeeseen: koneesta tultuaan hame oli melkoisen hapsuinen. Tääkin "luomus" olisi saattanut hajota atomeiksi heti ekalla pesukerralla...olipa onni matkassa!

Tässä kivasti näkyy nuo liehukkeet joista mää kovasti tykkään.

Joo...että kyllä musta vielä ompelija tulee kuulkaas! Heh.

Lupaus on lupaus...

Kuten lupasin keittiömme sai uuden/vanhan lampun.

Lampun raadon ostin aikoinaan kirppikseltä 4 eurolla. Sen päällinen oli jotain keinokuituista, verkkomaisesti kudottua? tekstiiliä...no kummiskii sellasta kamalaa matskua, jotain mikä paloi iloisesti Nunnassamme. Se oli niin kamalaa kasaria ettei sitä kannattanut ees yrittää kierrättää mihinkään. Koristekirjailun lampun reunasta sentään otin talteen (kiitos "ei kai sitä nyt kannata poiskaan heittää"-äitini) ja tein keppihevoselle harjan (voin joskus lisätä keppihevon kuvan jos muistan/viitsin). 

Ruokailuvälineet keittiön katossa kuulosti ideana näppärältä, suorastaan nerokkaalta. Olen nähnyt kerran lusikoita keittiön pöydän päälle sijoitetussa kynttilänjalassa, siitä varmaan idea sikisi.

Ruokailuvälineitä ostin  myös kirpparilta, osa on kotoisin isovanhempieni vintiltä.  Alunperin kiinnitin haarukat raatoon kuumaliimalla. Kuvassa näkyvät pikkuapurit kuitenkin onnistuivat potkimaan kuivumassa olleen aihion niin että muutama haarukka irtosi sekä yksi tukiranka...joten muokkasin suunnitelmaani. 

Mietin kannattaisiko yrittää kiinnittää irronnut ranka, vaiko repiä lisääkin irti ja päätin viimeksi mainittuun. Otin siis lisää rankoja irti, ja väkertelin kehikon ympärille rautalangasta tuommoisen sykerryksen, johon sitten pujottelin haarukat sinne tänne. Kuumaliimaidea piti unohtaa rankojen vähetessä puoleen - lisäksi mietin että en välttämättä haluaisi saada haarukkaa silmääni ruokapöydässä istuessani...joten toivon että rautalankaväännökseni on nyt vankkaa tekoa.


Rautalankaratkaisu oli siinäkin mielessä parempi, että metalliset ruokailuvälineet ovat jokseenkin painavia! Lampusta tuli kevyen ilmavan näköinen, mutta on melko painava.Tuplarankoineen olisi järkyttävän painava.


Tässä lamppu ennen maalausta...alunperin ajattelin maalata ensin mustalla, sitten valkoisella niin, että musta vähäsen pilkistäisi valkoisen lomasta (ns. "kuultovalkoinen") mutta ainakin tällä hetkellä lamppu on musta. Kattelin tätä mustaa häkkyrää kuukauden päivät ja silmä siihen jotenkin tottui. Voi olla että joskus vielä saa vaaleamman värityksen. 




Jotenkin hämähäkkimäinen fiilis tästä nyt huokuu enkä tiedä oonko ihan tyytyväinen - tai että kohtaako visio toteutuksen mutta on tää nyt jokatapauksessa 100 kertaa parempi kuin se mikä keittiössä ennen oli...!