Gluteeniton karppijuustokakku

Oma rakas ukko täytti vuosia <3 

"Resepti":

- sinihomejuusto

- valkohomejuusto

- chilituorejuusto

- pippurituorejuusto

- valkosipulituorejuusto

- ruohosipulituorejuusto

- parmankinkku(ruusut)

Ikinuorelle korut

Olin etuoikeutetusti kutsuttu tämän vuoden parhaisiin bileisiin lauantaina ja pitihän juhlakalulle kielloista huolimatta JOTAIN viedä...

Ostin syksyllä kirpparilta 50 sentillä lasten punamustakukallisen essun, josta jo nähdessäni päätin tehdä tyttärelle mekon. Mekko on edelleen vähän vaiheessa, mutta ylimääräiset nyörit olen siitä jo leikannut pois...Muistin nämä nyörit pohtiessani juhlakalulle sopivaa lahjaa ja keksin, että kangas on mitä mainioin koruiksi.

Joten tässä todella nopeasti kuvattuna (korut olivat valmiit jo pari tuntia ennen lähtöä) korusetti - ensimmäinen nappi epäonnistui vähän eli olin turhan nuuka kankaan kanssa mutta tein siitä kuitenkin itselleni sormuksen...näin ollen ystävälläni ja minulla on samis-sormukset ;) Aina kun sormuksen laitan sormeeni muistan miten ihan(i)a ystäv(i)ä mulla onkaan. 

Onnea Kati <3

Pikkujouluhame

Eilen vietettiin mahtavat pikkujoulut harrastajateatteriporukan kanssa! Tapojeni mukaisesti ja tyylilleni uskollisena EN nukkunut edellisenä yönä pitkiä kauneusunia vaan sen sijaan keksin keskellä yötä miten saisin muokattua tylsästä mustasta perushameesta vähän mielenkiintoisemman...alunperinhän ostin tämän (polyesteri&villa)hameen muistaakseni 7 eurolla alennuksesta ja juurikin sen takia että olisi sitten sellainen ihan perus musta hame - vaan käyttämättähän tuo on jäänyt.

Kiinnitin siis vanhan pitsiliinan hameeseen (ajoissa, sain homman valmiiksi jo reilu kaksi tuntia ennen pikkujoulujen alkamista ;) ) ja nyt hame on enemmän mun näköinen - ja saahan tuon pitsin hameesta irti jos joskus muuttuu mieli! 

Kaunista ja rauhallista itsenäisyyspäivää kaikille! 

24.11.12: päivä jolloin ylitin itseni

Mää oon niitä tyyppejä, jotka ei oo koskaan oikeen osannu käsitöitä. Koulussa olin kässässä huono enkä oikein saanut mielestäni kovin hyvää opastustakaan. Olen kerran elämässäni tehnyt villasukat yläasteella, ja muistaakseni silloinkaan en tehnyt niitä alusta loppuun vaan äitini teki kantapäät...liittyyköhän sanonta "kantapään kautta" jotenkin villasukkien tekoon?! Jokatapauksessa, kutominen/neulominen (uskontokunnasta riippuen) ei ole koskaan ollut mun pala kakkua. 

Tänä syksynä ajauduin ilokseni seuraan, jossa innoitettiin neulomaan sukat sivareille - ja koin, että nyt jos koskaan olisi aika kokeilla onko se, että en kertakaikkiaan osaa neuloa sukkia todellinen tarinani vai onko se vain itselleni uskottelema tarina. Ilokseni huomasin olleeni kaikki nämä vuodet väärässä! Ystävieni henkisellä (ja fyysisellä) tuella sain siis nämä ensimmäiset koskaan ihan itse tekemäni sukat valmiiksi - kiitos teille kaikille ihanille <3 Nämä olivat pienet sukat ihmiskunnalle mutta valtavat sukat mulle ;) 

Toivottavasti sukat lämmittää mukavasti sivaria, joka nämä vastaanottaa. 

Hmm. Minkähän värisestä langasta seuraavaks tekis, olis jo toinenkin haaste vetämässä...

Luumukukko

Meidän pihalla on kaksi luumupuuta. Lähes joka 
vuosi nämä turjakkeet tuottaa niin paljon satoa että satokauden lopulla tuntuu kuin niitä tulisi jo korvista ulos...
Tänä vuonna päätin kuitenkin iloita sadosta ja yksi tapa iloita oli tehdä luumuista (Chrisiltä & Eevalta saadun ohjeen mukaan) "American Pie". Mutta kun asutaan Savossa niin päätinkin että täähän on luumukukko! Samalla vähän tuunasin ohjetta "kukkomaisemmaksi":

5 dl jauhoja (itse käytin 2dl ruisjauhoja, 1 dl ohrajauhoja ja 1 dl spelttijauhoja, 1dl vehnäjauhoja)
1 tl suola
0,5 dl inkkarisokeria
200g voita
4-5 rkl kylmää vettä

luumuja
hillosokeria

Pehmenneeseen voihin sekoitetaan kuivat aineet ja kylmä vesi. Taikinasta tulee pohja ja kuori (kuoren onnistuin kuin ihmeen kaupalla kaulitsemaan ohuen ohueksi leivinpaperin päällä) normaalia piirakkavuokaan pienempään vuokaan - kuvassa näkyvä vuoka on pahvinen versio.

Luumut puolitetaan, poistetaan kivet ja ladotaan pohjalle - luumujen päälle reippaasti hillosokeria (luumut on todella happamia kypsyessään). Hillosokerikerroksen päälle kuori. Uuniin n. 200 asteeseen kunnes näyttää kypsältä

Taikina sopii pohjaksi myös kekseihin - reseptin antaja kertoi tehneensä lapsena usein juuri niin, lisätään vaan mausteita maun mukaan (esim. kanelia). Ja kukon sisällehän passaa laittaa mitä mieleen juolahtaa, nythän on jo (suomalaisten luumujen) sesonkiaika ohi. 

Nam!

ps. luumukukko on taivaallisen hyvää vaniljajätskin / kastikkeen kanssa :)
 

Nappituliainen!

Olin viikonloppuna ensimmäistä kertaa kylässä vanhan ystäväni luona (hänen "uudessa" kodissaan siis) ja halusin tietysti viedä hänelle jotain pientä tuliasiksi.Ystäväni mieltymys mustaan ja valkoiseen oli ensimmäinen inspiraatio; seuraava oli se kun muistin juuri löytäneeni eräästä ilmaislaarista pienen kaistaleen vanhaa mustavalkokukallista kangasta - ja tämmöinen korusetti sitten syntyi :)

sormus ja korvikset

 

Talven tulo yllätti pipoilijat

Pienen suuren miehen pää on todistettavasti kasvanut kesän aikana, joten päätin tehdä hänellekin pipon (itselleni ja tytölle olen myssyjä tehtaillut pitkin syksyä, en vaan oo jaksanut kuvailla...). 
Löysin vaatekaapin siivouksen yhteydessä Metsolan traktorifroteeta ja pienen suikaleen jotain bambutrikoota tms. (mää oon kauheen hyvä näissä materiaaleissa) joista sitten surautin tän pipan. Bambu on vuorina, frotee päällä kuten näkyy. 
Pipan koko määräytyi nyt sen bambun mukaan, oli aika nafti pala - nyt pidän peukkuja että pipa ei jää tän pehmokoiran pipoks vaan että mahtuu myös oikealle omistajalleen ;)




Kiva auringonpaiste tuolla ulkona, ihan oikeesti talvinen keli jo! 
Tässä pipassa parasta on sen korville ulottuva malli. Tän kaava on joskus ammoin napattu Keltaisen Norsun myssystä (kiitos kälyselle, tiedän että tätä luet) :) 

Mukavaa syyslomaviikkoa sitä viettäville!

Edit: kankaat on bambufleece ja joustofrotee - kauheen hankalia muistaa ;)

Edit2: PUNAINEN Norsu, huoh...tämä pipa lähti tänään uuteen kotiin "Jorelle", onpas iloista :) Ei siis mahtunut oman pojan päähän...oliks tää se epäonnistumisen viikko tms??

astetta uniikimmat tennari(korkkari)t

kuva pöllitty netistä

Jotkut tämmöset halusin

Tämmöset omistin

 Idealamppu syttyi 

Ja tämmöset sain ;)

Sieniä mä metsästän...

...mun vahvuus ei näköjään ole annoskuvien ottamisessa. Pitänee harjoitella ko. taitoa ;)

...aion saada suuren...

Olen nyt viimeisen viikon aikana innostunut sienistä ihan tositarkoituksella, ja kun lähimetsä tarjosi herkkutattia, rusko-orakasta ja kanttarellia niin pitihän niistä piiras pyöräyttää. Em. sienten lisäksi laitoin mukaan aiemmin keräämiäni ja kuivaamiani suppilovahveroita. Löysin netistä muutaman kelvollisen reseptin, sekä sain ystävältä vinkin laittaa porkkanaa pohjaan ja niistä yhdistelemällä sain oman reseptin jonka nyt jaan tässä: 

Pohja:
3 dl (Semperin) gluteeniton jauhoseos

1 tl ruususuolaa
125 g voita
2 rkl kylmää vettä
1 isohkon porkkanan raaste

Täyte:
1 iso punasipuli

3 valkosipulin kynttä
pannullinen sieniä (esim. herkkutatti, rusko-orakas, 

kanttarelli, suppilovahvero)
3 rkl voita
7 - 8 kpl kirsikkatomaatteja
2 munaa
2 dl luomukermaa
1 dl luomukermaviiliä
1 rkl perunajauhoja
2 tl yrttisuolaa
1/2 tl rouhittua mustapippuria
1 dl persiljaa hienonnettuna
1 dl (Oltermanni)juustoraastetta

Sekoita jauhot,suola ja pehmeä voi murumaiseksi seokseksi. Lisää kylmä vesi. Sekoita, lisää porkkanaraaste, sekoita tasaiseksi. Voitele piirasvuoka (halkaisijaltaan noin 26 cm) ja levitä taikina vuoan pohjalle ja reunoille. Jäähdytä jääkaapissa noin 20 minuuttia.

Paista sienet (anna nesteen haihtua), lisää voi ja sipulit, paista pannulla ja anna jäähtyä hieman.
Paista pohjaa 10 minuuttia 225 asteessa. Laske sen jälkeen lämpötila 200 asteeseen.
Levitä sieni-sipuliseos pohjan päälle, samoin halkaistut kirsikkatomaatit. Vatkaa munien rakenne rikki ja lisää joukkoon kerma, kermaviili, perunajauhot ja mausteet.
Kaada seos vuokaan. Ripottele pinnalle persilja ja juustoraaste. Paista vielä noin 20 minuuttia niin, että täyte on hyytynyt. 

Syö! :)

Ps. tämän version tein gluteenittomana olosuhteiden pakosta mutta seuraavan version ajattelin tehdä niin että laitan 1dl spelttijauhoja, 1dl graham/ohrajauhoja sekä 1dl ruisjauhoja - mausta tulee entistä rikkaampi, uskon ma! 

Pps. mulla on kaikilla sieniretkillä ollut mukana sienikummi eli ihminen, joka osaa kertoa mistä mitäkin sientä kannattaa etsiä, joka huomaa HERKKUTATIT ;)  ja varsinkin ihminen, joka kertoo mitä sientä ei kannata mukaan noukkia...kiitos siis äidilleni sekä Sarille näistä kullankalliista opeista <3  

Ppps. Blogger ei taaskaan haluu leikkii mun fonttien kaa. Olkoon siis näin.

Kauratyyny, toinen painos

Tulevalle äidille kauratyyny, kuulemma pakataan mukaan sairaalakassiin :) 

Kankaina meidän valkoiset verhot sekä joku tosi vanha kangas äireen varastoista - muistankohan oikein että siskolla oli joskus joku kolttu tästä samaisesta kankaasta...? 

Ja Handmade Unique Item - luulen vissiin tekeväni paljonkin käsitöitä kun 

tällasiakin tuli tilattua...

Tää oli tosi kiva proggis :)

Yhtenä iltana...

Huomasin maininneeni valokuvauksen blogin kuvauksessa joten tässä tän illan otoksia :) 

ps. ethän pölli kuviani ilman lupaa, kiitos! 

Korjaa takki (vaikkei se olisi edes rikki)

Olin etsimässä tyttärelle hupparia paikallisista muotiliikkeistä (Lindex, Kapp Ahl, Seppälä, H&M) ja ahdistuin (jälleen kerran) värivalikoimasta: Hello Kittyä, pinkkiä, vaaleenpunasta, Hello Kittyä, pinkkiä, sitten vähän vaaleenpunasta - ainiin ja muistinko mainita PINKIN?? Lisäks löytyi myös harmaata, luonnollisesti bling bling-meiningillä maustettuna. Voihan yrjö. Poikien puolella tilanne ei ollut ollenkaan parempi, mut siitä voi ahdistua sitten toisella kerralla (tällä hetkellä poika käyttää tyttären vanhaa kirpparilöytöä, viher-sini-kukallista hupparia). 

Noh, päädyin sitten ostaman tuolta viimeksimainitusta hupparin. Värivaihtoehtoja siellä oli verraten hyvin, (pitkänä) miinuksena taas yksityiskohtien puuttuminen.

Kotiin päästyäni pengoin varastossa eräästä sisustusliikkeestä saamiani (sesongin loputtua käytöstä poistettuja) kangasnäytevihkoja ja tadaa: löysin jopa kolme erilaista vaihtoehtoa kuvaksi, jolla koristaa tylsää perushupparia. 

Tyttö sai itse valita kuvista mieluisimman, sekä sen miten kukka huppariin aseteltaisiin. Lopputuloksena huppari, jollaista ei ehkä ihan jokaisella tule vastaan :) Sekä äiti että tytär ovat tyytyväisiä lopputulokseen. 

jotenki tökösti tää tässä kuvassa nyt istuu...malli ei ollut innokas mallaamaan joten pikaisen näppäisyn tulos on tämä ;)

ps. mielessä toki kävi hupparin tekeminen itse omin pikku kätösin mutta en oo käsityöurallani ihan vielä siinä pisteessä...

Myran lasli

Mysliä ilman lisäaineita - milleköhän se sitten maistuis? 

No ihan jumalattoman hyvältä, tiätty! Oon jo pitemmän aikaa halunnut kokeilla tehdä itse mysliä ja vihdoinkin sain aikaiseksi. Aion vastaisuudessakin tehdä omat myslini, tiedänpähän mitä suuhuni laitan! Ja tässä tulee mun resepti:

Laita uuni lämpenemään tasalämmölle 175 asteeseen. 

Levitä uunipellille leivinpaperi, jolle seuraavat ainekset:

-          kaurahiutaleita

-          ruisrouhe

-          sesaminsiemeniä

-          kurpitsansiemeniä

-          auringonkukansiemeniä

-          pinjansiemeniä

-          pähkinäsekoitus (nämä rouhin veitsellä)

-          suola

-          kaneli

-          intiaanisokeri

...ja sori, en mitannut määriä kun nää on sellasia juttuja että jokainen tehköön oman makunsa mukaan...kaurahiutaleet tässä toki ikäänkuin perustana. Intiaanisokerin olis voinut korvata esim. hunajallakin mutta ajattelin että sokeri olis helpompi olla kärventämättä näin ekakertalaisena...ja sitäkin siis ihan vaan hyppysellinen. 

Laita uuniin paahtumaan suunnilleen keskivaiheille. Mää pidin sellasen parikyt minsaa ja sekoittelin pariin otteeseen ettei kärvähdä. Myslin ollessa uunissa pilkoin pienemmäksi rusinoita, gojimarjoja ja aprikoosia. Sitten kun huumaava tuoksu täytti keittiön ja pähkinät ja pinjat olivat saaneet vähän väriä pintaan, otin homman uunista ulos ja lisäsin em. pilkotut kuivajutut.  

Otin turkkilaista jugurttia ja punaviinimarjoja jääkaapista ja nautiskelin myslin niitten kera. Nam.

 

Tyynyliinasta kauratyyny

Saamattomuuden huippu täällä, hei. 

Rakas ystäväni sai toisen lapsukaisen maaliskuussa. Tuolloin tuli puhetta kauratyynystä, tuosta imettäjien (ja muittenkin selkä/hartiavaivaisten) parhaasta ystävästä. Mainitsin, että sellainenhan olisi helppo tehdä, mutten kuitenkaan saanut aikaiseksi. Viime viikolla kaveri lainasi meillä ollessaan kauratyynyäni kipeisiin hartioihinsa ja yhdessä julistimme sen ihanuutta. Tänään sitten lampsin alakertaan ja tein hänelle oman tyynyn. Aikaakin meni pari tuntia jopa. Joten rakas Hanne, tässä sulle kauratyyny. Tää tulee sulle tämän viikon aikana, LUPAAN. 

Mallina oma, kauan palvellut kauratyyny. Löysin vaatehuoneesta vanhan tyynyliinan, josta jo aiemmin on saumurilla surautettu suurimpia reikiä yms. pois. Totesin, että tyynyliinan koko on vallan passeli kauratyynylle. Itseasiassa kahdelle (eli toinen moinen valmistunee lähiaikoina, viimeistään jouluksi :P).

Tässä tussilla merkattuna vähän suorempi reuna mitä sakset teki, eli tuota viivaa pitkin sitten saumurilla. Keskiviiva tuossa on sauma, joka pitää kaurat paremmin kohillaan. Ja mähän sitten EN ommellut tätä saumaa ennen kuin olin kääntänyt tyynyn, EN...kröhöm...ratkoja on ystävämme.

No tässä se lähes valmis tyyny sit. Aitokaurat ja kaikki. Vissiin joku linnunkaurakin paiskais tuuria, mulla kaapissa oli tätä.

Laitoin kaurojen sekaan muutaman tipan savuyrtti-saunatuoksua...hajun tarkoituksena on karkoittaa hiiret tästä tyynystä - toivottavasti tuoksu ei karkoita käyttäjääkin!

Tämmönen siitä sitte tuli. Olen varsin tyytyväinen. Noin niinku eka yritykseks. Täällä törmäsin kauratyynyn simppeliin ohjeeseen joskus aaaaikoja sitten, kattokaa sieltä tarkempia ohjeita jos mun kirjotukset on epäselviä.

Toivottavasti kangas kestää. Jos ei, ni sitte tehään uusi - ei nimittäin OIKEESTI oo mikään suuritöinen!!

ps. tästä on tulossa näköjään pelkästään kierrätysblogi, mut haittaakse. 

Siskon päivä

Siskoni täytti vuosia. Mää tein yhestä vanhasta trikootopista pannan. Sisko näki päässäni pannan, jonka olen tehnyt aikaisemmin (vanhasta kietaisumekosta) ja "tilasi" itselleen samanmoisen. Sisko sanoi ettei itse osaisi moista tehdä, mikä taas on mun mielestä aika ihmeellistä kun hän osaa tehdä tällaisia ja tällaisiakin (joita mää teen ainoastaan unissani ;) ...no mutta, kiva tehdä hänelle jotain joka varmasti miellyttää :) 

Onko kukaan törmännyt tuollaiseen tuoteperheeseen kuin Green Papaya? On kierrätysmateriaaleja käyttävä merkki, kuulemma. Törmäsin mm. näihin pinneihin maaseutumatkallamme viime viikonloppuna kun kävimme Iloisen Pässin Maalaispuodissa - suosittelen muuten lämmöllä jos ajelette Parikkalan korkeuksilla! Tarkempi osoite on Kuutostie 470, Koitsanlahti. Puodissa on myynnissä lähituottajien (luomu)ruokaa sekä käsitöitä, kahvilassa voi herkutella vaikka biisoninlihahampurilaisilla (NAM!).  
Green Papayan sivutkin löysi ystävämme google. 

Jostain mietekirjasta sivunen aaltopahvin pinnalla...

Vähän hankala postittaa mutta helpompi olis ollu rumempi!

Hyvää syntymäpäivää sisko <3

Lempihousuista lempihame!

Elokuista päivää! 

Blogissa on ollut hiljaista. Olen miettinyt ja suunnitellut paljonkin kaikkea mitä seuraavaksi tehdä ja hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty...? Heinäkuussa olen tehnyt vanhasta trikoomekosta pääpannan, sekä suunnitellut tuubihuivin, jonka sitten kuitenkin mummeliini valmisti...niistäkin toki voisi ottaa kuvaa jos viitsisi. Lisäks olen suunnitellut seinäkellon tekoa - ja paria muuta juttua ;) Niistä sitten myöhemmin jos saan aikaiseksi!

Tässä (haaroista ratkenneet) lempparifarkkuni sai uuden elämän hameena. Olen jo vuosikausia haaveillut farkkuhameesta, mutten sellaista ole ostanut kun olen itsepintaisesti pitänyt kiinni ajatuksesta että pystyn moisen itsekin  tekemään. Ja itse oon tähän hamoseen nyt niin ihastunut, etten ollenkaan harmittele älliäni! 

Tässä siis kuvaa takapuolelta, ja tarkempaa zoomausta haaroista...äitini on vuosikausia paikkaillut minun (ja muutaman muunkin perheenjäsenen!) haaroja; sukuvika - mutta nämä kyseiset housut olivat paikkaukseen mielestäni liian herkät. 


Lahkeet vaan ronskisti poikki, ja lahkeista pitkittäiset sivusaumat saksilla pois. Sitten mallailin lahjetta yläosan jatkeeksi ja päätin että tuostahan se hameen alaosa syntyy, kokeilemalla vaan...

Ompelin lahkeitten (kapeammat eli ylä-)päät yhteen saumurilla ja neulasin pitkän lahjesoiron yläkappaleeseen kiinni. 
Alkaessani hommaa en tiennyt lainkaan miten lahkeitten päät tulisivat asettumaan, mutta jatkaessani sinnikkäästi ne löysivät paikkansa: hameen oikeassa alareunassa on liehuke, joka syntyi (trumpettimaisten) lahkeitten päällekkäisyydestä. 
 

Tulos ei ole symmetrinen ja sekös mua miellyttää!

Pikkuapurin (3-v) ottama kuva - tätä ei edes tarvinnut käsitellä, hän kun ymmärsi rajata pärstän pois ;)

Vähäsen tuo sauman kohilta rumputtaa mutta en oo asiaa huomaavinanikaan...jos olisin tehnyt sauman ompelukoneella olisin saattanut saada tasaisempaa jälkeä mutta kun olen koittanut nyt tutustua saumuriini niin silläpä huristelin. 

Huolitteluja tein keltaisella langalla (kuten farkuissa alunperinkin). Ensin meinasin että nääh, mitä sitä suotta huolittelemaan, tulee enemmän itsetehdyn näköinen kun koneessa käyttää ja antaa huoletta rispaantua, mutta onnekseni päädyin kuitenkin tekemään siksakkaukset helmaan ja liehukkeeseen: koneesta tultuaan hame oli melkoisen hapsuinen. Tääkin "luomus" olisi saattanut hajota atomeiksi heti ekalla pesukerralla...olipa onni matkassa!

Tässä kivasti näkyy nuo liehukkeet joista mää kovasti tykkään.

Joo...että kyllä musta vielä ompelija tulee kuulkaas! Heh.

Lupaus on lupaus...

Kuten lupasin keittiömme sai uuden/vanhan lampun.

Lampun raadon ostin aikoinaan kirppikseltä 4 eurolla. Sen päällinen oli jotain keinokuituista, verkkomaisesti kudottua? tekstiiliä...no kummiskii sellasta kamalaa matskua, jotain mikä paloi iloisesti Nunnassamme. Se oli niin kamalaa kasaria ettei sitä kannattanut ees yrittää kierrättää mihinkään. Koristekirjailun lampun reunasta sentään otin talteen (kiitos "ei kai sitä nyt kannata poiskaan heittää"-äitini) ja tein keppihevoselle harjan (voin joskus lisätä keppihevon kuvan jos muistan/viitsin). 

Ruokailuvälineet keittiön katossa kuulosti ideana näppärältä, suorastaan nerokkaalta. Olen nähnyt kerran lusikoita keittiön pöydän päälle sijoitetussa kynttilänjalassa, siitä varmaan idea sikisi.

Ruokailuvälineitä ostin  myös kirpparilta, osa on kotoisin isovanhempieni vintiltä.  Alunperin kiinnitin haarukat raatoon kuumaliimalla. Kuvassa näkyvät pikkuapurit kuitenkin onnistuivat potkimaan kuivumassa olleen aihion niin että muutama haarukka irtosi sekä yksi tukiranka...joten muokkasin suunnitelmaani. 

Mietin kannattaisiko yrittää kiinnittää irronnut ranka, vaiko repiä lisääkin irti ja päätin viimeksi mainittuun. Otin siis lisää rankoja irti, ja väkertelin kehikon ympärille rautalangasta tuommoisen sykerryksen, johon sitten pujottelin haarukat sinne tänne. Kuumaliimaidea piti unohtaa rankojen vähetessä puoleen - lisäksi mietin että en välttämättä haluaisi saada haarukkaa silmääni ruokapöydässä istuessani...joten toivon että rautalankaväännökseni on nyt vankkaa tekoa.


Rautalankaratkaisu oli siinäkin mielessä parempi, että metalliset ruokailuvälineet ovat jokseenkin painavia! Lampusta tuli kevyen ilmavan näköinen, mutta on melko painava.Tuplarankoineen olisi järkyttävän painava.


Tässä lamppu ennen maalausta...alunperin ajattelin maalata ensin mustalla, sitten valkoisella niin, että musta vähäsen pilkistäisi valkoisen lomasta (ns. "kuultovalkoinen") mutta ainakin tällä hetkellä lamppu on musta. Kattelin tätä mustaa häkkyrää kuukauden päivät ja silmä siihen jotenkin tottui. Voi olla että joskus vielä saa vaaleamman värityksen. 




Jotenkin hämähäkkimäinen fiilis tästä nyt huokuu enkä tiedä oonko ihan tyytyväinen - tai että kohtaako visio toteutuksen mutta on tää nyt jokatapauksessa 100 kertaa parempi kuin se mikä keittiössä ennen oli...!